Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko paksu, puiseva, sisältä punainen.
Korkeus

10–30 cm. Monivartinen. Varsi rento–koheneva, yläosasta haarova, hennohko, myötäkarvainen, jopa 50 cm pitkä.
Kukka

Teriö säteittäinen, keltainen, n. 1–1,5 cm leveä; terälehtiä 4, matalasti lovipäisiä, tyveltä oranssitäpläisiä, 4–6 mm pitkiä, hiukan verholehtiä pitempiä. Verhiö 4-liuskainen; ulkoverhiöllinen, ulkoverhiön liuskat kapeita, lähes verhiön liuskojen pituisia. Heteitä tav. 16. Emiö erilehtinen, emejä tav. 4–8. Kukinto runsaskukkainen huiskilo.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet miltei ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3- (harvoin 5-) lehdykkäinen. Lehdykät vastapuikeita, vain kärkiosasta hammaslaitaisia, päältä kaljuhkoja, alta tiheään lyhytkarvaisia. Korvakkeet suuria, usein liuskaisia.
Hedelmä

Pyöreähkö, harjuinen, harmaanruskea pähkylä, joita useita yhdessä.
Kasvupaikka

Niityt, ahot, laitumet, hakamaat, tienvarret, kosteat metsät, korvet, letot, rehevien soiden reunat.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Rätvänän jopa puolikiloiseksi paisuvaa, runsaasti parkkihappoja sisältävää juurakkoa on entisaikojen talouksissa käytetty moniin tarkoituksiin, kuten nahan parkitsemiseen ja kankaiden värjäykseen. Juurakon leikkauspinnasta tihkuvan veranpunaisen nesteen vuoksi rätvänästä kehkeytyi maineikas rohdoskasvi merkkiopin aikakaudella. Merkki- eli signatuuriopin periaatteen mukaan samanlainen parantaa samanlaisen, niinpä rätvänän juurakko katsottiin kelvolliseksi punatautia vastaan ja tietysti ehkäisemään verenvuotoa. Hanhikkien tieteellinen nimi Potentilla tulee latinan sanasta potens, ’voima’, ’mahti’ tai ’kyky’ ja viittaa suvun useiden lajien rohdoskäyttöön. Rätvänän lajinimi erecta viittaa kasvin pystyyn kasvutapaan. Rätvänän uskottiin keltaisine kukkineen lisäävän lehmien maidon- ja sitä kautta vointuotantoa – eräänlaista merkkioppia sekin. Rätvänä tuskin on sanottavasti hyödyttänyt karjankasvattajia, mutta on kyllä itse hyötynyt suuresti ihmisestä kotieläimineen. Alkuperäisenä korpiin ja lettosoille rajoittunut kasvi on saanut paljon uusia kasvupaikkoja maatalouden piiristä ja levinnyt metsänlaiteille, hakamaille, kaskimetsiin ja ahoille kaikkialle Suomeen. Se on yleisin hanhikkimme ja tavallinen koko maassa Perämeren rannikkoa lukuun ottamatta.

Lännenhanhikki

Potentilla anglica

Rätvänä eroaa useimmista muista hanhikeista nelilehtisen teriönsä suhteen. Lounaisena ketokasvina meillä kasvaa samannäköinen, harvinainen, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu lännenhanhikki. Rätvänään verrattuna sen varret ovat usein mutkaisia ja juurehtivia. Tyvilehdet voivat olla myös neljä–viisilehdykkäisiä, varsilehdet ovat ruodillisia ja enimmäkseen kolmilehdykkäisiä. Korvakkeet ovat lähes aina ehyet, eivät isohampaiset kuten rätvänällä. Keltaiset kukat ovat enimmäkseen nelilukuisia, mutta hieman suurempia ja joskus myös viisilukuisia. Lännenhanhikki kasvaa Saaristomerellä, yleisimmillään Dragsfjärdin saariston laidunkedoilla, mutta myös Nauvossa ja Iniössä sekä erillisenä Tammisaaressa. Perinnemaiseman umpeenkasvu ja harvinaistumisen myötä myös risteytyminen rätvänän kanssa uhkaavat tämän erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin tulevaisuutta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Tepperot

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt