Alalajit

Järvirantalemmikki (ssp. caespitosa)
Merirantalemmikki (itämerenlemmikki, ssp. baltica)
Kasvumuoto

1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus

10–40 cm. Varsi rento–pysty, haarova, myötäkarvainen, tyvi juurehtiva.
Kukka

Säteittäinen, 3–5 mm leveä. Teriö vaaleansininen tai valkoinen, yhdislehtinen, lähes ratasmainen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, 5-liuskainen, noin puoleenväliin liuskoittunut, liuskat kapean kolmiomaisia; karvat verhiönmyötäisiä; hedelmäasteella verhiö 3–8 mm pitkä. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, vartalo verhiötä lyhyempi. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kukat yleensä tukilehdettömiä. Kukkaperä pinnanmyötäisesti karvainen, kukinnan jälkeen 2–3 kertaa verhiön pituinen.
Lehdet

Tyvilehdet lyhytruotisia, ruoti siipipalteinen, varsilehdet kierteisesti, lähes ruodittomia. Lapa kapeansuikea–kapean vastapuikea, ehytlaitainen, alta lähes kalju, päältä sukakarvainen.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, ruskeita, 1,5–2 mm pitkä.
Kasvupaikka

Rannat, ojat, kosteat niityt. Joskus uposkasvina joissa.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Lemmikit (Myosotis spp.) ovat kaikille tuttuja taivaansinisistä kukistaan. Suvun muita tuntomerkkejä ovat mm. useimmiten tukilehdetön kiemurakukinto ja kaljut, sileät hedelmykset. Maailmanlaajuisesti lemmikkilajeja tunnetaan yhteensä noin 60, Suomessa 9.

Rantalemmikki viihtyy parhaiten kosteilla kasvupaikoilla, joilla kasvipeite on rikkoontunut: ojanreunat, venerannat ja muut aukkopaikat sopivat sille erinomaisesti. Erityisen mieltynyt se on vesien rannoilla oleviin maatuviin levävalleihin. Rantalemmikin alalajina on erotettu 1-vuotinen, rentokasvuinen ja pitkänivelinen merirantalemmikki (ssp. baltica), jota Suomessa kasvaa Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomen saaristossa. Se viihtyy parhaiten merenrantaniityillä ja -kivikoissa, ja sietää ehkä hieman korkeampaa suolaisuutta kuin lähisukuisen luhtalemmikin (M. scorpioides) vastaava merenrantamuoto.

Rantalemmikin ja luhtalemmikin voi sekoittaa toisiinsa, sillä molemmat ovat mieltyneet samantapaisiin kosteisiin kasvupaikkoihin. Rantalemmikki on huomattavasti pienikukkaisempi, siltä puuttuu juurakko, sen varsi on aina liereä, ja verhiönliuskat ovat kapeamman kolmiomaiset.

→ Merirantalemmikin levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Dikeforglemmegei

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt