Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–40 cm. Varsi pysty, särmikäs, siipipalteeton, melkein kalju.
Kukka
Teriö vastakohtainen, aluksi purppuranpunainen, myöhemmin sinertyvä, 13–20 mm pitkä, nuokkuva, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkäperäinen, nuokkuvakukkainen ja usein toispuolinen, 3–10-kukkainen terttu.
Lehdet
Kierteisesti, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 2–4-parinen, kärhetön. Lehdykät puikeita, suippoja, ehytlaitaisia, silposuonisia, ohuita, kaljuja. Korvakkeet isoja, leveitä.
Hedelmä
40–60 mm pitkä, kalju, mustanruskea, 8–14-siemeninen, avautuva palko.
Kasvupaikka
Lehdot, tuoreet metsät.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Muutamat nätkelmien suvun (Lathyrus) pystyt, kärhettömät lajit luettiin aikaisemmin omaan sukuunsa ja niillä on säilynyt muistona erillinen suomalainen nimi linnunherneet. Kevätlinnunherneelle löytyy kansan suusta muitakin lintumaailmaan viittaavia nimityksiä, kuten kurjenheinä, kurjenherne ja tikanpalko. Luultavasti nimi vähättelee kasvia, jolla ei ole ihmiselle taloudellista merkitystä, suurin piirtein ajatuksella: syökööt linnut, jos jotain syötävää siitä löytävät. Ihmiselle kevätlinnunherneen siemenet ovat myrkyllisiä: ne sisältävät aminohappoja, jotka aiheuttavat syöjälleen turvotusta, kipuja, tulehduksen ja pahimmillaan halvaantumisen. Kevätlinnunherneen kukat sen sijaan ovat olleet suosittuja leikkokukkia ja ainakin taajaan asutuilla alueilla poiminta lienee hävittänyt kokonaisia populaatioita. Vaatelias kevätlinnunherne esiintyy meillä ilmeisesti luonnostaankin hajanaisesti ja paikallisena: otollisia kasvupaikkoja ei yksinkertaisesti ole kuin siellä täällä. Sitä suuremmalla syyllä kevätlinnunherneen värikkäät kukat soisi jätettävän koristamaan lajin kasvupaikkoja.

Kevätlinnunherne on sukunsa aikaisin kukkija ja usein kukassa jo toukokuun puolella – kukinnan huippu tosin osuu yleensä vasta kesäkuun alkuun. Toisin kuin monet muut varhaiset kevätkukkijat, kuten valkovuokko ja käenrieskat, kevätlinnunherne ei lakastu heti kukintansa jälkeen, vaan tuuheutuu koko kesän ajan ja verso onkin komeimmillaan vasta kesän kääntyessä syksyyn.

Harvinaisemmista lähilajeistaan, syylä- ja mustalinnunherneestä (L. linifolius ja L. niger) kevätlinnunherneen erottaa leveiden, puikeiden lehdyköidensä perusteella (syylälinnunherneellä suikeat–tasasoukat, mustalinnunherneellä suikeat). Kevätlinnunherneestä on puutarhaliikkeistä saatavissa erilaisia, toinen toistaan kauniimpia jalostettuja lajikkeita kuten ‘Alboroseus’, ‘Roseus’ ja ‘Variegatus’.

Vårerteknapp

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt