Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–70 cm. Varsi haarova, nivelkohdista selvästi turvonnut, 4-särmäinen, särmistä sinipunainen, särmiä myöten runsaasti karheakarvainen, tavallisesti yläosasta myös nystykarvainen, nystykarvojen nuppi punainen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, vaalean purppuranpunainen, harvoin valkoinen, 15–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli kupera; alahuuli tavallisesti tummakuvioinen, tyvestä keltatäpläinen, leveälti vaalealaitainen, 3-liuskainen, keskiliuska kapean neliömäinen, vain hiukan leveyttään pitempi, litteä, tylppä- tai pyöreäkärkinen, loveton, tyvellä 2 nystyä. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, liuskat jäykkiä, otakärkisiä, teriön torven pituisia. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto alaosasta pitkä-, yläosasta tiheävälinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama tähkämäinen ryhmä varren ja haarojen päissä.
Lehdet
Vastakkain, ruodillisia. Lapa puikea, kärjestä usein pitkäsuippuinen, sulkasuoninen, pinnanmyötäisesti karvainen, laita isohampainen. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) soikeita, hiukan litistyneitä, lähes sileitä, ruskeita.
Kasvupaikka
Viljelykset, puutarhat, joutomaat, hakkuuaukeat, kalliot.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Karheapillike on meillä ilmeisesti tulokasperäinen laji, jota kasvaa toisaalta yleisenä Suomen eteläpuoliskolla, toisaalta pienehköllä alueella Länsi-Lapissa. Väliin jää laaja aukko, jossa sitä on tavattu vain harvakseltaan. Eteläiset esiintymät ovat selvästi vanhoja maanviljelyn seuralaisia, pohjoiseen laji lienee saapunut Jäämeren rannoilta, joissa sitä tavataan lahoavilta merileväkasoilta. Lajia kannattaa meilläkin etsiä typpipitoisilta paikoilta: navettapihoilta, huussintakusilta ja tunkioilta. Karheapillike leviää tarttumalla ohikulkevan ihmisen vaatteisiin tai eläimen karvoihin verhiönliuskojen kovilla ja terävillä kärjillä.

Verhiönpiikkiensä vuoksi karheapillike on kansan suussa tunnettu piikki- tai pistinheinänä. Pitkätorviset kukat lienevät innoittaneet antamaan kasville nimeksi pilliheinä tai pelkkä pilli – käypä nimi pillikekin, sehän on pilli-sanan pienennysmuoto. Samantapaisilla nimillä on kutsuttu muitakin pillikelajeja – kovin samannäköisiä nämä lähisukulaiset ovatkin. Karheapillikettä voi olla erityisen vaikea erottaa peltopillikkeestä (G. bifida) – pitkään kasvitieteilijätkin pitivät näitä kahta lajia saman kasvin muunnoksina tai alalajeina. Ne poikkeavat kuitenkin toisistaan esimerkiksi teriöittensä suhteen. Peltopillikkeen alahuulen keskimmäinen liuska on lovipäinen ja selvästi leveyttään pidempi; karheapillikkeen loveton ja jokseenkin neliömäinen. Peltopillikkeen varren nivelvälit ovat yleensä koko pituudeltaan karheakarvaisia ja nivelten alapuolella mahdollisesti olevat nystykarvat ovat vaaleanuppisia; karheapillikkeen varsi on nivelvälin puolivälistä alaspäin usein niukkakarvainen tai kalju ja nivelten alapuolella olevat nystykarvat ovat punanuppisia.

Kvassdå

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt