Alalajit
Pikkuaho-orvokki (ssp. canina)
Isoaho-orvokki (ssp. ruppii, aiemmin ssp. montana)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
8–40 cm. Varsi lehdekäs, rento–koheneva–pysty, haarova–haaraton.
Kukka
Teriö lievästi vastakohtainen, sininen, sisäosista valkoinen (harvoin kokonaan valkoinen), n. 0,7–2,5 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa vihertävän kellanvalkoinen kannus. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa, nuokkuvia.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Ruusukkeeton. Lapa puikea–kapean herttamainen, tylppä tai lyhytsuippuinen, matalaan nyhälaitainen, jokseenkin kalju, kiiltävähkö, tyvilovi matala. Korvakkeet kapeanpuikeita, harvahampaisia.
Hedelmä
3-liuskainen kota.
Kasvupaikka
Kuivat mäenrinteet, kuivahkot niityt, kedot, pientareet, tienvarret, avoimet metsät, lehdot, kulo- ja hakkuualueet, metsänlaidat, rantametsiköt, harjunrinteet, lehtoniityt, hakamaat.
Kukinta
Touko–kesäkuu (ssp. canina); kesä–heinäkuu (ssp. ruppii).

Aho-orvokista erotetaan kaksi alalajia, välillä ne on tulkittu jopa kahdeksi itsenäiseksi lajiksi. Alalajit risteytyvät kuitenkin keskenään tuottaen lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, minkä vuoksi ne käsitellään saman lajin edustajina. Aho-orvokki tosin voi risteytyä monien muidenkin orvokkilajien kanssa.

Pikkuaho-orvokki (ssp. canina) on mätästävä, rentovartinen tai koheneva, runsaasti haarova ja pienikokoinen. Sen lehtilavat ovat kapean herttamaisia, alle kaksi kertaa leveytensä pituisia, paksuhkoja ja siniset kukat pienehköjä. Isoaho-orvokki (ssp. ruppii) on nimensä mukaisesti selvästi isompi, pystykasvuinen ja lähes haaraton. Sen lehtilavat ovat kapeamman herttamaisia, noin kaksi kertaa leveytensä pituisia ja ohuita, kukat kookkaampia ja vaalean sinipunertavia. Alalajeista isoaho-orvokki on laajemmalle levinnyt: sitä tapaa harjumetsissä, metsänreunoissa, kuivahkoilla niityillä ja rantatörmissä miltei koko Suomessa. Pikkuaho-orvokki on meillä selvästi harvinaisempi, Varsinais-Suomen, etelärannikon ja harvinaisempana vielä Järvi-Suomen eteläisten osien kuivien, kivisten ja hiekkaisten niittyjen, ahojen ja ketojen kasvi.

Aho-orvokin voi sekoittaa sukulaiseensa metsäorvokkiin (V. riviniana). Lajien ekologia ja kasvupaikat poikkeavat jonkin verran toisistaan: aho-orvokki on sopeutunut käyttämään hyödykseen sukkession, kasvillisuuden kehityksen, alkuvaiheen vapaata kasvutilaa, eikä pidä varjostuksesta; metsäorvokki menestyy paremmin jo metsittyneillä paikoilla. Molempien lajien toleranssi on kuitenkin aika laaja, joten ne voivat kasvaa rinnakkainkin ja silloin risteytyvät helposti. Luonnonoloissa lajien erilaiset kasvupaikkamieltymykset ja osittain myös kukinta-aika on pitänyt ne yleensä erillään. Siellä missä ihminen on hakkuilla, laitumia raivaamalla ja teitä rakentamalla häirinnyt metsäluonnon tilaa, lajien raja-aidat ovat murtuneet ja sekamuodot ovat saattaneet jopa syrjäyttää paikallisesti puhtaat kannat.

Aho-orvokki saattaa risteytyä metsäorvokin lisäksi ainakin hietaorvokin (V. rupestris) sekä harvinaisena ranta- (V. persicifolia) ja luhtaorvokin (V. uliginosa) kanssa.

Orvokit ovat päiväperhosistamme monen hopeatäplälajin toukkavaiheen ravintokasveja, aho-orvokki ainakin keto-, rinne-, orvokki- ja helmihopeatäplän.

Violette des chiens

Taxonomie

Classe

Ordre

Famille

Genre