Kasvumuoto

Monivuotinen varpu.
Korkeus

10–15 cm. Varsi koheneva–pysty, haarova, puutunut.
Kukka

Teriö ruukkumainen, aluksi punainen, myöhemmin sinipunainen–miltei sininen, (harvoin valkoinen), 7–12 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 5-liuskainen. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat pareittain–pieninä ryhminä haarojen kärjissä, pitkäperäisiä, nuokkuvia.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia, siirottavia, talvehtivia. Lapa neulasmainen, matalaan sahalaitainen, nahkea, päältä himmeäkiiltoinen, kalju, alta valkonukkainen, nystyinen.
Hedelmä

4 mm pitkä, nystykarvainen, punaruskea kota.
Kasvupaikka

Tunturikankaat, joskus tunturikoivikot ja havumetsät.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Jääkauden jälkeen arktinen kasvillisuus otti ensimmäisenä haltuunsa jään alta vapautuvat kasvupaikat. Mannerjään vetäytyessä kasvit seurasivat sitä yhä pohjoisemmaksi ja ylemmäksi tunturiin. Merkkejä tunturikasviemme pitkästä marssista pohjoiseen voi nähdä nykypäivänäkin, tuhansia vuosia jääkauden päättymisen jälkeen: kurjenkanervakin on säilynyt sen muistona muutamilla eteläisillä yksittäistuntureilla. Kasvutavaltaan kohenevana tai jopa pystynä se tarvitsee versoilleen kohtuullisen lumisuojan talveksi, eikä nouse alapaljakkaa korkeammalle tunturinkupeeseen. Itsepölytteinen kurjenkanerva tuottaa pieniä, kevyitä siemeniä, jotka leviävät helposti tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Silloin tällöin se leviää havumetsävyöhykkeeseen asti.

Kurjenkanervasta tunnetaan päärodusta poikkeava muoto, jolta puuttuvat punaiset väriaineet. Silmiinpistävin seuraus on teriön valkoinen väri, lisäksi kukat ovat pystyt ja niitä on vähemmän, korkeintaan muutama. Väriaineet puuttuvat myös lehdistä ja ne ovatkin kirkkaanvihreät. Kukkivana kurjenkanerva on helppo tunnistaa, ja violetit, ruukkumaiset kukat kiinnittävät kyllä luonnosta kiinnostuneen lapinkävijän huomion. Kukattomana se muistuttaa suuresti variksenmarjaa (Empetrum nigrum), vaikka kurjenkanervan lehdet ovatkin suuremmat ja kasvutapa pystympi. Lähemmin tarkasteltuna kurjenkanervan lehdet ovat lisäksi hyvin hienosti sahalaitaiset, variksenmarjan sileät.

Phyllodoce bleue

Taxonomie

Famille

Sous-famille

Tribu

Genre