Alalajit

Etelänmerisaunio (ssp. maritimum)
Pohjansaunio (pohjanmerisaunio, ssp. subpolare)
Ruijansaunio (ruijanmerisaunio, ssp. phaeocephalum)
Kasvumuoto

2- tai monivuotinen ruoho.
Korkeus

10–60 cm. Monivartinen, varsi pysty–koheneva, kalju, usein tyvestä pitkälti punertava.
Kukka

Kukat muodostavat 4–6 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat (20–35 kpl) valkoisia, kielimäisiä; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2- luottinen. Kehtosuomut keskenään eri- tai samanpituisia, 1,5–5 mm leveitä, ruskea–mustalaitaisia. Mykeröpohjus kekomainen, täyteinen. Mykeröitä muutama–20 huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet lyhytruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Lapa 2–3 kertaa pariliuskainen, liuskat rihmamaisen kapeita, lyhyitä–pitkiä, pyöreä–suippokärkisiä, joskus möyheitä.
Hedelmä

Litteähkö, harjuinen, tummanruskea pähkylä, jossa 2 pitkulaista, punertavaa–keltaista öljytäplää, kärjessä joskus vähäinen, kalvomainen rengas.
Kasvupaikka

Merenrannat, rantakivikot, rantakallioiden raot, levävallit, pellot, tienvarret, ojat, joutomaat, kulttuurimaat.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Merisaunio ja peltosaunio (T. inodorum) ovat hankala lajipari kasvien määrittäjälle – useimmissa tietolähteissä niitä pidetään eri lajeina, joissakin ne ovat saman lajin (nimilaji merisaunio) eri alalajeja. Merisaunio on kaksi- tai monivuotinen, kun taas peltosaunion elämänkierto on korkeintaan kaksivuotinen. Muita eroja peltosaunioon verrattuna ovat merisaunion haarojen harittavahaaraisuus ja tyvilehtien osittainen maanmyötäisyys. Merisaunion mykeröä suojaavat kehtosuomut ovat 1,5–5 mm leveitä ja tummalaitaisia, peltosauniolla 1–1,5 mm leveitä ja vaalealaitaisia. Varmin ero on aika vaikeasti havaittava: pähkylöiden öljytäplät ovat peltosauniolla kutakuinkin pyöreitä, merisauniolla soikeita. Pähkylät ovat kyllä melko isoja, joten yksityiskohdat näkee aika hyvin jo paljain silmin tai pienellä suurennuksella.

Merisaunion monesta alalajista etelänmerisaunio (ssp. maritimum) kasvaa merenrantakallioilla, rakkolevävalleilla, lintuluodoilla ja kareilla Vaasan tienoille saakka. Se rakastaa typen höystämää alustaa ja parhaat lintuluodot tunnistaa monesti sen ylenpalttisesta runsaudesta. Etelänmerisaunio ei kuitenkaan ole mitenkään nirso, vaan kasvaa usein ensimmäisten kukkakasvien joukossa kallioluotojen raoissa ja vähän väliä aaltojen ylipyyhkimillä kareilla. Ihmisen seuraan se ei hakeudu, mitä nyt saattaa kasvaa rantojen kivisille täytemaille. Erotukseksi muista alalajeista etelänmerisaunion kehtosuomut ovat keskenään eripituisia, 1,5–2 mm leveitä ja kapealti ruskealaitaisia, lehtien liuskat kapeita, pyöreähköjä ja melko möyheitä.

Lajina merisaunio ei nimestään huolimatta ole ehdoton merenrantakasvi. Sisämaassa kosteilla pelloilla ja ojanvarsilla kasvaa alalaji pohjanmerisaunio eli pohjansaunio (ssp. subpolare). Levinneisyydeltään pohjoisen ja itäisen alalajin alue menee osittain yksiin peltosaunion kanssa, ja kaksikko menee helposti sekaisin. Muihin merisaunion alalajeihin verrattuna pohjanmerisaunion kehtosuomut ovat eripituisia, 2–3 mm leveitä ja leveälti ruskealaitaisia, lehtien liuskat pitkähköjä ja melko suippoja.

Norjan Finnmarkissa ja Inarin Lapin kylien joutomailla kasvaa alalaji ruijansaunio (ssp. phaeocephalum). Se on alun perin Jäämeren rantojen kasvi, joka on meidän luonnossamme melko tuore tulokas. Sen kehtosuomut ovat keskenään samanpituisia, 3–5 mm leveitä ja hyvin leveälti tummanruskea–mustalaitaisia, lehtien liuskat ovat pitkähköjä, suippoja ja paksuhkoja. Alalajien erottamista hankaloittavat niiden väliset risteymät – paikoin välimuodot saattavat olla jopa vallitseva tyyppi.
Peltosaunio ja pohjanmerisaunio risteytyvät yhteisillä paikoilla hyvin yleisesti. Risteymää (T. inodorum x maritimum) kutsutaan usein piennarsaunioksi.

Strandkamille

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art