Alalajit
Kotipihlaja (etelänkotipihlaja, ssp. aucuparia)
Pohjanpihlaja (pohjankotipihlaja, ssp. glabrata)
Kasvumuoto ja korkeus
Puu, usein monirunkoinen. 4–10 m. Pohjanpihlaja yleensä alle 5 m.
Kukka
Pieni, voimakastuoksuinen. Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia, pyöreäkärkisiä, 3–4 mm pitkiä. Verhiönliuskat kolmiomaisia, otakärkisiä. Heteitä 20, emiö yhdislehtinen, 3-lukuinen. Kukinto tiivis kerrannaishuiskilo.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, parilehdykkäisiä, 6–8-parisia, päätölehdykällisiä. Lehdykät soikeita, kapeanpuikeita, teräväsahalaitaisia, päältä lähes kaljuja, alta karvaisia. Syysväritys purppuranpunainen.
Silmut
Kapean munanmuotoisia, harmaakarvaisia. Silmusuomut tummia, mutta karvaisuuden johdosta näyttävät harmailta. Päätysilmut sivusilmuja selvästi suurempia.
Hedelmä
3–6-siemeninen, punainen–kellanpunainen pohjusmarja. Kotipihlajan marja pyöreä, pohjanpihlajan pitkulainen. Marjat pysyvät puussa pitkälle talveen.
Kasvupaikka
Kuivahkot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, lehdot, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kalliorinteet ja niittymäet. Myös koristepuu.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Pihlajia tunnetaan yli 90 lajia. Pelkästään Euroopassakin lajeja on yli 50. Pihlaja on Pohjois-Savon maakuntakasvi ja muinaissuomalaisten pyhä puu. Se kasvaa melkein missä vaan, mutta jää pieneksi kuivilla ja laihoilla mailla. Aukeilla paikoilla pihlaja kasvaa leveäksi, monirunkoiseksi puuksi, mutta metsässä kasvaessaan jää usein toisten puitten varjoon.

(Koti)pihlaja on tyypillinen hyönteispölytteinen kasvi. Sen voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä kuten kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia ja mehiläisiä. Siementen kypsyttyä tulevat linnut, mm. tilhet, rastaat, punarinnat, taviokuurnat ja punatulkut, jotka syövät marjoja ja samalla toimivat siementen levittäjinä.

Metsätaloudessa pihlajaa on pidetty vähäarvoisena puuna. Puuaines on kuitenkin kovaa ja joustavaa, sekä kauniin kellanruskeaa ja hyvin kiillottuvaa. Pihlaja on monimuotoinen, siitä on olemassa mm. riippaoksainen sekä kelta- ja makeamarjainen muoto. Pohjois-Suomessa yleinen alalaji on vähäkarvainen tai lähes kalju pohjanpihlaja (ssp. glabrata). Marjojen happamuus vaihtelee suuresti eri puissa. Jos ketun mielipidettä kysyy, niin marjat ovat happamia, ainakin Aisopoksen sadun pohjoismaisten versioiden mukaan. (Alkuperäisessä sadussa nälkäinen kettu havittelee viinirypäleitä.) Monet linnut, erityisesti tilhet ovat aivan eri mieltä. Marjoista voidaan valmistaa mm. hyytelöä ja niitä voi säilöä kuivaamalla.

Vogelbeere

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art