Siipien kärkiväli
(Keskikokoinen–)suuri, 50–65 mm.
Siipien yläpinta
Keltaoranssi, jossa mustia täpliä. Etusiiven kärki musta ja siinä valkoisia laikkuja.
Siipien alapinta
Etusiiven kuviointi kuten yläpinnassa, mutta värit haaleammat. Takasiivessä sekoitus keltaruskeaa ja valkoista kuviointia, sisäosassa sinisiä silmätäpliä, reunan tuntumassa reunaa myötäilevä sininen juova.
Elinympäristö
Lähestulkoon kaikki ympäristöt.
Lentoaika
Toukokuun lopusta syyskuun alkupuolelle, heinäkuussa harvinainen. Runsaimmillaan loppukesällä.
Talvehtimismuoto
Aikuinen perhonen. Ei talvehdi Suomessa.
Toukan ravintokasvi
Erityisesti karhiaiset (Carduus) ja ohdakkeet (Cirsium), mutta myös monet muut kasvit.

Ohdakeperhonen lienee maailman laajimmalle levinnyt päiväperhoslaji. Se puuttuu Etelänapamantereen lisäksi vain Etelä-Amerikasta. Suomeen ohdakeperhoset vaeltavat eteläisemmistä maista, eivätkä ne pysty talvehtimaan täällä eikä juuri muuallakaan Euroopassa. Meille saapuvien ohdakeperhosten talvehtimisalueet ovat Pohjois-Afrikassa.

Siipien keltaoranssi väritys, etusiiven valkotäpläinen musta kärki sekä takasiiven alapinnan keskeltä siniset silmätäplät tekevät ohdakeperhosesta helposti tunnistettavan. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasveille. Toukat elävät isäntäkasvin yhteenpunotun lehden sisällä. Meillä syntyneet toisen polven perhoset saattavat lentää jo heinäkuun lopulla, mutta myös vaeltajia voi saapua vielä syyskuussakin.

Distelfalter

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art