Yleiskuvaus

Pitkäpyrstöinen hiekanruskea kyyhky, jolla pyrstössä runsaasti valkoista, kaulansivuilla mustavalkea kaulasepel.
Koko

Pituus 31–34 cm, siipien kärkiväli 48–56 cm, paino 125–195 g.
Pesä

Harva, laakea, levymäinen, risuista rakennettu. Sijaitsee puussa.
Pesiminen

Munii 2 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 14–16 vrk. Poikaset lentokykyisiä 15 vrk:ssa. Useita pesyeitä (2–3), munintakausi huhtikuusta–lokakuuhun. Keväällä syntynyt poikanen voi munia jo samana vuonna.
Esiintyminen

Harvalukuinen ja paikoittainen pesimälintu kulttuuriympäristössä, yleisimmin Etelä-Suomessa ja Pohjanlahden rannikkokaupungeissa. Viihtyy viljasiilojen ja viljatilojen ympärillä sekä puistoissa. Suomen kannaksi arvioitu 150–250 paria. Tulokaslaji. Ensimmäinen havainto Suomessa 1953. Ensi pesintä (Vaasassa) 1966.
Muutto

Paikkalintu. Nuorilla yksilöillä epäsäännöllistä vaellusta.
Ravinto

Siemenet, jyvät.
Ääni

Soidinhuuto tukahtunut, kolmitavuinen ”du-duu-du”.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Turkinkyyhky on lähes uuttukyyhkyn kokoinen, solakka ja pitkäpyrstöinen, selkäpuolelta hiekanruskea kyyhky. Vatsapuoli ja pää ovat punertavan vaaleanruskeat, kaulansivuilla on kapea mustavalkea kaulasepel. Turkinkyyhkyllä on pyrstössä laajalti harmaanvalkoista (pyrstöstä puuttuu turturikyyhkyn valkoista aluetta reunustava musta juova). Turkinkyyhkyn siipi on alapuolelta vaalea, siiven yläpinta on tyvipuolelta vaalea ja kärjestä tumma. Turkinkyyhkyn koivet ovat punertavat, nokka on musta ja silmän värikalvo punainen.

Turkinkyyhkyä kovasti muistuttava, Suomessa jonkin verran lemmikkilintuna pidettävä naurukyyhky on turkinkyyhkyn ja saharanturturikyyhkyn (Streptopelia roseogrisea) tai niiden eriasteisten risteymien jälkeläinen. Myös naurukyyhkyllä on kaulassa musta rengas, yleensä kuitenkin leveämpi kuin turkinkyyhkyllä.

Türkentaube

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art