Kasvumuoto
Monivuotinen, lyhytjuurakkoinen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsi pysty, haaraton, kalju.
Kukka
Säteittäinen, n. 3,5 mm pitkä. Valkoisessa–vaaleanpunaisessa kehässä yleensä 5 lähes tyveen asti erillistä, leveää, pyöreäkärkistä lehteä. Emiö 3-luottinen. Heteitä 8, ponnet sinipunaisia. Kukinto tähkä. Alempien kukkien tilalla sinipunaisia itusilmuja.
Lehdet
Päältä kaljuja, alta karvaisia ja harmaanvihreitä. Ruusukelehtiä vähän (1–3), pitkäruotisia. Lehtilapa suikea–soikea, pyöreätyvinen. Varsilehdet ruodittomia tai lyhytruotisia, kierteisesti. Lehtilapa kapeansoikea, suippotyvinen, reunoilta alaskiertynyt. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi n. 3,5 mm pitkäksi tupeksi, joka on kalvomainen, miltei kalju, osin vihreä, osin ruskea.
Hedelmä
Pähkylä, harvoin kehittyvä.
Kasvupaikka
Tuoreet niityt, pihamaat, peltoteiden varret.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Nurmitatar on monimuotoinen kasvi. Se lisääntyy melkein poikkeuksetta kasvullisesti itusilmujen avulla. Itusilmut kasvavat tähkämäisen kukinnon alaosissa. Irrottuaan ne kasvattavat emoyksilön kanssa perimältään samanlaisen verson eli kloonin. Tällä tavoin on päässyt syntymään lukuisia ulkonäöltään ja perimältään poikkeavia pikkulajeja tai rotuja.

Kasvin tieteellinen lajiepiteetti vivipara tarkoittaa ‘eläviä poikasia synnyttävä’. Itusilmuissa on runsaasti ravintoa ja niin nuori taimi saa mahdollisimman hyvän alun. Vielä emokasvin tähkässä ollessaan itusilmut voivat kehittää valmiin lehden eli ‘valmiin kasvin’.

Nurmitatarta on huonoina aikoina käytetty hätäravintona. Sen juuret sisältävät hiilihydraatteja ja lehdissä on runsaasti C-vitamiinia. Kasvin juuri on kiemurainen ja Ruotsissa nimi onkin ‘ormrot’, suomennettuna käärmejuuri. Suomessa nurmitatar kasvaa vielä pohjoisen tunturipaljakoillakin. Laji toimii usean päiväperhoslajin toukkien tavintokasvina, ainakin räme-, kääpiö- ja tunturihopeatäplän sekä luhtakultasiiven toukille.

Knöllchenknöterich

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art