Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
Luumuseitikki
Lakki
5–12 cm leveä, aluksi kartiomaisen kupera, sitten laakeneva, keskustassa selvä, tylppä kohouma, kuiva, huopasuomuinen, syvän tumman violetti, vanhemmiten haalistuva. Heltat melko harvassa, kolotyviset, syvän violetit, itiöiden kypsyessä ruskettuvat.
Jalka
6–14 cm pitkä, 1–2 cm leveä, suora, nuijamainen, tyvi pullistunut, violetti, myöhemmin jalassa näkyy suojuksen muodostamia epätäydellisiä vyöhykkeitä.
Malto
Violettia.
Itiöpölyn väri
Ruskea.
Maku
Mieto, hieman epämiellyttävä.
Haju
Erikoinen, seetrin tai suopursun kaltainen.
Kasvupaikka
Lehti- ja sekametsät (erityisesti haavan seurassa), myös koivun ja kuusen juurisieni. Melko harvinainen, etelästä Kuusamon korkeudelle asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Värjäys
Violetteja ja siniharmaita värisävyjä.

Vaikka seitikkejä on Suomessa yli 500 lajia ja monet niistä hankalia tunnistaa, on violettiseitikki helppo tuntea syvän violeteista väreistään. Väri on hätkähdyttävän silmiinpistävä, varsinkin nuorena. Vain luumuseitikki (C. harcynicus) on samanvärinen, mutta se kasvaa kuusikoissa ja sen itiöt ovat hieman leveämmät. Nämä lajit ovat tiettävästi myrkyttömiä, mutta ei niitä suositella ruokasieniksi. Näiden kahden levinneisyyden suhde on epäselvä, koska makroskooppisesti niitä on hankala erottaa, mutta luumuseitikkiä pidetään pohjoisvoittoisena lajina.

Taxonomie

Ordnung

Familie

Gattung

Art