Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
30–50(–60) cm. Varsi pysty, tyvestä puutunut, pehmeäkarvainen. Kukinto korkealla tyvilehtien yläpuolella.
Kukka
Teriö säteittäinen, noin 2 cm leveä, valkoinen, terälehtiä 5, kaksi kertaa verholehtiä pidempiä. Verhiö 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, ulkoverhiön liuskat kapeat. Heteitä n. 20, ponnet keltaisia–punaruskeita. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin tai harvana huiskilona.
Lehdet
Tyvilehdet pitkäruotisia, lehdykkäpareja 2–3(–4), päätölehdykkäisiä, lehdykät puikeita–soikeita–vastapuikeita, hammaslaitaisia, päätölehdykkä muita selvästi pidempi. Lehtiä myös kukintohaaroissa, lyhytruotisia, korvakkeellisia, 3-sormisia, sahalaitaisia. Kaikki lehdykät molemmin puolin vihreitä, lyhytkarvaisia.
Hedelmä
Pallomainen, vaaleanruskea pähkylä, joita useita yhdessä. Kukkapohjus kukinnan jälkeen turpoava, hohkainen.
Kasvupaikka
Satamat, lastauspaikat. Myös puutarhakasvi ja karkulainen.
Kukinta
Kesä–heinä(–elo)kuu.

Valkohanhikki on Suomea etelämpänä kivikkoisilla rinteillä ja kedoilla viihtyvä aito luonnonkasvi, mutta sekä meillä että muualla myös jalostettu, erityisesti kivikkopuutarhojen koristus, josta on useita lajikkeita. Aitoa ja alkuperäistä valkohanhikkia tavataan Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa ei kuitenkaan ihan joka paikan kasvina. Tieteellinen lajinimi rupestris (latinan rupes kallio, rotko) viittaa lajin kasvupaikkoihin (niin kuin myös englannin rock cinquefoil ja saksan Felsen-Fingerkraut). Ruotsalainen nimi trållsmultron eli peikkomansikka tulee siitä, että valkohanhikin kukat muistuttavat kovasti mansikan kukkia, mutta hukkaan menee koko juttu, jos mansikoista haaveilee. Meidän käyttämämme nimi valkohanhikki on hiukan ‘väärä’, sillä tarkemmissa tutkimuksissa laji poikkesi niin paljon ‘oikeista’ Potentilla -suvun hanhikeista, että se (ja muutama muu, ei kuitenkaan Suomessa tavattava laji) siirrettiin nykyiseen Drymocallis -sukuun (suomeksi valkohanhikit, Potentilla -suku on suomeksi sormihanhikit).

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art