Siipien kärkiväli

Hyvin suuri, 60–85 mm.
Siipien yläpinta

Keltavalkoinen, mustia juovia. Takasiiven takalaidassa rivi sinisiä ja yksi punainen täplä.
Siipien alapinta

Kuten yläpinta.
Elinympäristö

Vaeltava laji, jota voi tavata vaihtelevissa ympäristöissä.
Lentoaika

(Touko-)kesäkuusta elokuuhun.
Talvehtimismuoto

Kotelo (ei talvehdi Suomessa).
Toukan ravintokasvi

Oratuomi (Prunus spinosa) ja sen sukulaislajit kuten luumu (P. domestica).

Purjeperhonen ei kuulu maamme vakituiseen lajistoon ja sitä on havaittu Suomessa vain muutamia kertoja, niistä suurin osa on ollut ihmisten mukana tulleita, ns. importteja (esim. puutarhataimien mukana kulkeutuneita toukkia). Kesällä 2013 purjeperhoshavaintoja tehtiin ennätysmäärä, 3 kpl. Aiemmin purjeperhonen on tiettävästi vain yhden kerran vaeltanut Suomeen (Turku 1984), kyseessä tuolloin oli toisen sukupolven uros.

Purjeperhosella on erittäin pitkät kannukset takasiivissä. Etusiipien tiikerikuvioinnin perusteella se on helppo erottaa ritariperhosesta (jolla on lyhyemmät kannukset) ja jonka etusiivet ovat ruudulliset.

Segelfalter

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art