Yleiskuvaus
Pienikokoinen, pyöreäsiipinen, lyhytpyrstöinen kiurulaji. Käsisiiven peitinhöyhenissä vaalea-tummavaalea kuvio. Nokka ohut. Pään kuviointi voimakasta, silmäkulmanjuovat yhtyvät niskassa.
Koko
Pituus 13,5–15 cm, paino 23–35 g.
Pesä
Maassa niukan kasvillisuuden suojassa. Rakennettu juurikuiduista, sammalista ja kuivista heinistä. Vuorattu karvoilla ja jouhilla.
Pesiminen
Munii huhti–toukokuussa ja yleensä toisen kerran kesäkuussa 3–5 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 11–16 vrk, pesäpoikasaika 9–15 vrk.
Esiintyminen
Pesimälintuna kuivissa aukkoisissa mäntymetsissä Etelä-Suomessa. Harvinaisena Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan asti. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4.000–7.000 paria.
Muutto
Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, paluu maalis–toukokuussa. Talvehtii Keski-Euroopan länsiosissa, satunnaisesti myös Suomessa.
Ääni
Pehmeä, sointuva ”didliy”. Laulu pitkä, sointuva lullutteleva säe, usein esitetty laululennossa.
Ravinto
Siemenet, selkärangattomat eläimet.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

Kangaskiuru on kiuruista pienin kooltaan ja sillä on lyhyt, tumma pyrstö, jossa on pyrstön reunassa ja kärjessä ruskehtavanvalkoista. Kangaskiurun pää on voimakkaasti kuvioitu, sen silmäkulmanjuova on selvästi vaaleana erottuva ja silmäkulmanjuovat yhtyvät niskassa. Päälaki on juovikas ja nokka ohut. Kangaskiurun käsisiiven peitinhöyhenissä on vaalea-tumma-vaalea kuviointi, joka näkyy myös lentävästä linnusta. Kangaskiuru on selkäpuolelta ja rinnasta juovikas/täplikäs. Koivet ovat kellertävät, ylänokka on tummanruskea, alanokka on vaaleampi. Silmän värikalvo on ruskea.

Heidelerche

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art