Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
15–35 cm. Varsi koheneva–pysty, niukkahaarainen, 4-särmäinen, kalju, sileä tai joskus alaosasta hieman karhea.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 12–20 mm leveä; terälehtiä 5, syvään 2-liuskaisia (terälehtiä näyttää olevan 10), 6–13 mm pitkiä, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, kaljuja, leveälti kalvolaitaisia, selvästi 3-suonisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto 2–12-kukkainen, tav. harsu, 2-haarainen viuhko; tukilehdet kalvomaisia, kaljuja.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, yläviistoon siirottavia. Lapa kapeansuikea–tasasoukka, kalju, 1-suoninen, ehytlaitainen, usein sinivihreä.
Hedelmä
Pitkänomainen, kellanruskea, 6-liuskaisesti avautuva, 7–9 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Luhtarannat, -niityt ja -pensaikot, lähteiköt, purot, ojanvarret.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Sarojen ja heinien välistä nousevat luhtatähtimön valkoiset kukat täplittävät vesirajan vihreyttä maamme eteläpuoliskolla Oulun ja Kajaanin tienoille saakka. Todella yleinen kasvi ei vaikuta olevan juuri missään, yleisimmillään se lienee lounaisella ja eteläisellä rannikkoseudulla. Se on kosteiden kasvupaikkojen kuten luhtaniittyjen ja ravinteisten avosoiden kasvi, aivan niin kuin tieteellinen lajinimi palustris ehdottaakin.

Luhtatähtimö on täysin karvaton kukinnon kalvomaisia tukilehtiä ja kukan verholehtiä myöten. Samannäköisellä, hieman pienikukkaisemmalla heinätähtimöllä (S. graminea) nämä lehdet ovat laidoiltaan karvaisia. Myös kevättähtimö (Rabelera holostea) muistuttaa hieman luhtatähtimöä, mutta sen lehdet ovat tyvestä selvästi pareittain yhteenkasvaneet. Nämä molemmat näköislajit suosivat lisäksi selvästi kuivempia kasvupaikkoja.

Vaikka luhtatähtimön määrittäminen lajilleen onnistuukin yleensä aika helposti, siinä on paljon lajinsisäistä muuntelua. Näitä muotoja tavataan sekaisin koko luhtatähtimön esiintymisalueella, mutta eri muotojen runsaussuhteet vaihtelevat maamme eri osissa. Jossain vaiheessa tämän monimuotoisen lajin huomattiin sisältävän kaksi eri kasvia, jolloin suomentähtimö (S. fennica) erotettiin omaksi lajikseen. Luhta- ja suomentähtimön erottaminen toisistaan voi olla hyvinkin vaikeaa: Itäisemmässä ja pohjoisemmassa Suomessa paremmin viihtyvän suomentähtimön neulasmaiset lehdet ovat selvästi karheat ja siirottavammat kuin sukulaisellaan. Varmimmat tuntomerkit ovat ikävä kyllä liki mikroskooppisia kokotuntomerkkejä.

Sumpfsternmiere

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art