Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

5–10 cm. Varsi rento–koheneva, suikertava, juurehtiva, karvainen, usein punertava. Usein mattomaisia kasvustoja muodostava.
Kukka

Teriö säteittäinen, kirkkaankeltainen, 10–15 mm leveä; terälehtiä viisi, 6–10 mm pitkiä, verholehtiä pidempiä. Verhiö 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, ulkoverhiön liuskat lyhyet, leveät. Heteitä 10–30. Emiö erilehtinen, emejä paljon. Kukinto harvahko huiskilo tai kukat yksittäin.
Lehdet

Tyvilehdet ruusukkeena, pitkäruotisia, varsilehtiä vähän, kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, tyvilehdissä 5-lehdykkäinen, varsilehdissä 3-lehdykkäinen. Lehdykät vastapuikeita, vain kärkiosasta hammaslaitaisia, päältä kaljuja, kiiltäviä, tummanvihreitä, alta karvaisia, karvat yksittäin. Korvakkeet tasasoukkia, suippokärkisiä.
Hedelmä

Matalaotainen pähkylä, joita useita yhdessä.
Kasvupaikka

Kuivat kedot, kalliot, laitumet.
Kukinta

Touko–kesäkuu.
Uhanalaisuus

Ärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Pikkuhanhikkia pidetään luonnossamme ammoisina aikoina ihmisen mukana saapuneena muinaistulokkaana, sillä esiintymät sijaitsevat vanhojen meriteiden varsilla ja laji kasvaa usein nykyäänkin ihmisvaikutuksen piirissä. Pikkuhanhikkia kasvaa Ahvenanmaalla 16 paikassa Eckerön, Sundin, Jomalan ja Lemlandin kunnissa. Suomen putkilokasvilajisto tunnetaan melko hyvin, joten Manner-Suomen ainoan, aivan vakiintuneen tuntuisen pikkuhanhikkiesiintymän löytyminen Suomusjärveltä niinkin myöhään kuin 1985 oli melkoinen yllätys.

Heikkona kilpailijana pikkuhanhikki on herkkä kasvupaikkojen umpeenkasvamiselle. Useimmilla kasvupaikoilla maaperän kuivuus ja ohutmultaisuus tai jatkuva laidunnus pitää muun kasvillisuuden aisoissa. Lajin suomalainen kanta lienee taantumassa niittyjen, ketojen ja pihamaiden laidunnuksen vähennyttyä. Pikkuhanhikki lisääntyy kasvullisesti juurehtivien vesojen avulla, suvullinen lisääntyminenkin siemenistä onnistuu matalassa ja aukkoisessa kasvillisuudessa. Sulkeutuneessa kasvillisuudessa siementaimille ei ole tilaa ja pahasti heinittyvillä niityillä täysikasvuisetkin yksilöt tukehtuvat.

Sakarahanhikki

Potentilla subarenaria

Pikkuhanhikki on usein vaikea erottaa sakarahanhikista, ja lajien yhteisillä kasvupaikoilla Ahvenanmaalla on ilmeisesti risteymäsyntyisiä välimuotoja, vaikka kumpikin laji lisääntyy yleensä ilman hedelmöitystä, apomiktisesti. Sakarahanhikki lienee jo alun perin risteytymäsyntyinen, ja sen toisena vanhempana on ollut nimenomaan pikkuhanhikki. Usein se luokitellaankin pikkuhanhikit -ryhmään, johon kuuluvat molemmat tämän sivun lajit. Eroja on esimerkiksi lehtien karvoituksessa: sakarahanhikin lehtilapa on päältäkin karvainen ja alapinnalla on suorien, haarattomien karvojen lisäksi tähtikarvoja. Laji kasvaa Ahvenanmaalla ja kahdessa paikassa Turun saaristossa. Kaksikkoon verrattuna keväthanhikin (P. crantzii) tyvilehtien korvakkeet ovat puikeita, lisäksi sen teriö on hieman isompi ja terälehtien tyvellä on tavallisesti punakeltainen täplä. Sakarahanhikki on erittäin uhanalinen kalkinsuosija ja rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Frühlingsfingerkraut

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art