Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
Korkeus

40–80 cm. Varsi alaosasta karhea, yläosasta haarova, kalju.
Kukka

Teriö puuttuu. Verhiö säteittäinen, tummanpunainen, n. 2 mm leveä; verholehtiä 4. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto pitkänpyöreä, tiheä tähkä.
Lehdet

Kierteisesti, pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–6-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät ruodillisia, soikeita–suikeita, herttatyvisiä, sahalaitaisia, vahapeitteisiä, alta siniharmaita.
Hedelmä

Kukkapohjuksen suojaama pähkylä.
Kasvupaikka

Kosteat niityt, tienvarret, pientareet, ojat, sodanaikaiset varastoalueet. Myös koristekasvi ja viljelykarkulainen.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Luppioiden sukuun kuuluu parikymmentä lajia, useimmat pohjoisaasialaisia. Punaluppion lähimmät luonnonvaraiset esiintymät ovat Ruotsissa, Virossa ja Kuolan niemimaan etelärannikolla, meillä lajia tavataan harvinaisena, vakinaistuneena tulokkaana pääasiassa asutuskeskuksissa etelärannikolta napapiirille saakka. Punaluppio on luonnossamme jäänne lajin aikaisemmasta rohdosviljelystä. Lajinimi officinalis viittaa tämänkin kasvin nimessä rohdoskäyttöön; sukunimi Sanguisorba, ’verenimijä’ kertoo sitä käytetyn nimenomaan verenvuodon tyrehdyttämiseen. Punaluppiota on käytetty myös salaateissa: nuoret lehdet ovat maukkaita, hieman kurkun makuisia. Nykyisin laji kasvanee useimmiten vain silmänruokana kukkapenkeissä, lisäksi se on käyttökelpoinen leikko- ja kuivakukkana. Viljelykasvit ovat paikoin onnistuneet leviämään myös luontoomme asutuille seuduille: kovassa ja kuivassa pohjushedelmässä on kapea kalvolaide, johon tuuli tarttuu ja levittää luppion siemeniä pitkiäkin matkoja.

Pikkuluppu (Pikkuluppio)

Poterium sanguisorba (Sanguisorba minor)

Punaluppiota harvinaisempaa, luppujen sukuun (Poterium) nykyisin sisällytettyä pikkuluppua on kasvatettu miedonmakuisten lehtiensä vuoksi salaattikasvina. Viiniin se antaa hienon hedelmäisen maun. Pikkuluppu kasvaa luontaisesti kuivilla niityillä kalkkiperäisessä maassa etelämpänä Euroopassa, Suomessa sitä tavataan luonnonvaraistuneena paikoin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Punaluppion komean punaiset kukat ovat hyönteispölytteisiä, mutta pikkulupun vihreät tai hieman punertavat kukat eivät ulkonäöllään, tuoksullaan tai medellä hyönteisiä houkuttele, vaan kasvi varistaa siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Großer Wiesenknopf

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art