Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

5–20 cm. Varsi koheneva–pysty, tav. runsashaarainen, lyhytkarvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 1 cm leveä; terälehtiä 5, ehyitä, tyvipuolelta leveämpiä (puikeahkoja), verholehtiä lyhyempiä. Verholehtiä 5, suippoja, 3-suonisia, lyhytkarvaisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat harvoissa huiskiloissa (joskus yksittäin).
Lehdet

Vastakkain, alimmat epäselvästi ruodillisia, ylemmät lähes ruodittomia. Lapa kolmiomaisen puikea, suippo, ehytlaitainen, 1-suoninen, hienokarvainen, harmahtavanvihreä, pituus alle 1 cm.
Hedelmä

Päärynänmuotoinen, pulleatyvinen, paksuseinäinen, vaaleanruskea, 6-liuskaisesti aukeava, verhiön mittainen kota.
Kasvupaikka

Kallion- ja mäenrinteet, kedot, soralaikut, hiekkaiset pientareet, törmät, teiden ja rautateiden penkereet, kesantopellot, joutomaat, pihat.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Mäkiarho on pienehkö kasvi, joka välttää helposti tarkkaavaisenkin kasviharrastajan katseen. Tavallisesti laji jää vain sormen mittaiseksi ja pienilehtisenä se on melko laihan näköinen ruipelo. Parhaita paikkoja lajin etsimiseen ovat kuivat, hiekkaiset mäenrinteet ja ohutmultaiset kalliokedot, joiden aukkoisessa kasvipeitteessä on elintilaa lyhytikäiselle mäkiarhollekin. Pienestä koosta on kedolla hyötyä: mäkiarho tarvitsee vähemmän vettä ja ravinteita sekä kehittyy nopeammin kuin kookkaammat lajit. Missä tahansa kasvittomassa laikussa mäkiarho ei kuitenkaan suostu kasvamaan, sillä se vaatii kohtuullisen ravinteista alustaa. Ihmisen toiminta on avannut sille uusia kasvupaikkoja kesantopelloilla, hiekkaisilla tienvarsilla ja puutarhoissa, joissa se tulee usein suuremmaksi kuin luonnonoloissa. Ihmisen mukana mäkiarho on myös levinnyt alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan vanhasta maailmasta Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan asti.

Mäkiarhon kukan terälehdet ovat verholehtiä lyhyempiä. Kukinta painottuu yleensä alkukesään, mutta jatkuu jossain määrin läpi kasvukauden. Kukkatuntomerkkien perusteella mäkiarhon voi erottaa sukunsa muista Suomessa esiintyvistä lajeista, rauhoitetuista tunturiarhosta (A. pseudofrigida) ja norjanarhosta (A. norvegica). Mäkiarho on lisäksi yleisin maan eteläpuoliskolla – vaikka satunnaislöytöjä onkin Lapin etelärajoille saakka, yhteisiä kasvupaikkoja Käsivarren suurtunturien paljakalla kasvavan norjanarhon tai Koillismaan kalkkikallioilla viihtyvän tunturiarhon kanssa tuskin löytyy.

Thmyianblättriges Sandkraut

Taxonomie

Ordnung

Familie

Tribus

Gattung

Art