Kasvumuoto ja korkeus

Puu. 3–10 m.
Kukka

Melko pieni, voimakastuoksuinen. Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia, 3–4 mm pitkiä, pyöreäkärkisiä. Verhiönliuskat leveän kolmiomaisia, teräväkärkisiä, karvaisia. Heteitä 20, osittain yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Kukinto kerrannaishuiskilo, kukkaperät karvaisia.
Lehdet

Kierteisesti. Ruodillisia, lähes 10 cm pitkiä, soikeita, matalaan liuskoittuneita. Tyviliuskat syvimpiä. Liuskat terävähampaisia, päältä aluksi karvaisia, myöhemmin kaljuja, alta tiheäkarvaisia, lähes valkoisia.
Silmut

Munanmuotisia, punaruskeita. Silmusuomut karvalaitaisia.
Hedelmä

Punainen–punaruskea, pitkulainen marja.
Kasvupaikka

Kuivat, kivikkoiset niittytöyräät, kalliolehdot. Myös koristepuu.
Kukinta

Kesäkuu.
Uhanalaisuus

Vaarantunut, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Suomessa ruotsinpihlaja on luonnonvarainen vain Ahvenanmaalla ja saaristossa. Manner-Suomessa ruotsinpihlajaa käytetään puisto- ja puutarhapuuna. Sitä tavataan vain harvoin luontoon levinneenä, silloin pääasiassa lintujen levittämänä.

Ruotsinpihlajan ja suomenpihlajan marjoista ja siemenistä suuri osa kehittyy apomiktisesti (suvuttomasti) ilman hedelmöitysta. Kun ristipölytys on harvinaisempaa, pienetkin joskus syntyneet erot lajien välillä säilyvät sukupolvesta toiseen siementaimien ollessa pääosin emopihlajansa klooneja. Ruotsin- (ja suomen)pihlajaa saattavat pölyttää myös hyönteiset. Voimakastuoksuiset kukat houkuttelevatkin eri hyönteislajeja, kuten kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia ja mehiläisiä. Siementen kypsyttyä tulevat linnut, mm. tilhet ja punatulkut, jotka syövät marjoja ja samalla toimivat siementen levittäjinä.

Suomenpihlajasta (Hedlundia hybrida) ruotsinpihlajan erottaa lehtien erilaisuudella. Suomenpihlajan lehden tyviosassa on yleensä 1–2 lehdykkäparia. Lisäksi ruotsinpihlajan marjat ovat muodoltaan selvästi pitkulaisia, suomenpihlajan melkein pallomaisen pyöreitä.

Schwedische Mehlbeere

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art