Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Mattomaisia mättäitä muodostava.
Korkeus
3–8 cm. Varsi rento–koheneva, juurehtiva, tav. kalju.
Kukka
Teriö puuttuu tai surkastunut; joskus terälehtiä 4(–5), valkeita–punertavia, verholehtiä lyhyempiä. Verhiö säteittäinen, vihreä, n. 5 mm leveä; verholehtiä 4(–5), tylppiä, hedelmävaiheessa siirottavia, 1–2,5 mm pitkiä. Heteitä 4(–5). Emiö yhdislehtinen, 4–5-vartaloinen ja -luottinen. Kukat yksittäin. Kukkaperä nuppuvaiheessa ja kodan kypsyessä nuokkuva. Nuput pallomaisia.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, pareittain yhdistyvisiä. Lapa rihmamainen, lyhytotainen, ehytlaitainen, kalju.
Hedelmä
Lähes pyöreä, kellanharmaa, 4-liuskaisesti avautuva kota.
Kasvupaikka
Pihat, kadut, polut, tienvarret, pikkutiet, ruohikot, viljelysmaiden ojat ja pientareet, joutomaat, kalliorannat, niityt.
Kukinta
Kesä–syyskuu.

Rentohaarikko näyttää värikkäämpien kohokkikasvien rinnalla aika vaatimattomalta, mutta pystyy huikeisiin suorituksiin. Alkuperäisillä merenrantakasvupaikoillaan se sinnittelee luonnonvoimista piittaamatta vihoviimeisillä myrskyjen runtelemilla ulkoluodoillakin tai rantakallioiden ankarimpien alaosien kallionraoissa. Suojaisemmissa paikoissa kookkaampien kasvien kilpailu ajaa sen ahtaalle, mutta kivikoissa ja niittyjen aukkopaikoissa se kyllä asuttaa jokseenkin kaiken tarjolla olevan tilan tehokkaasti. Ihmisen rakentamaa kivierämaatakin se uhmaa: sinnikkyyttä ja kestävyyttä huokuen se kasvaa kirkonkiviportaiden koloissa tai kävelykadun asfalttiin lohjenneessa rakosessa. Se onnistuu asuttamaan jopa pystysuoria pintojakin, joista se roikkuu partamaisina tukkoina jopa parin metrin korkeudella. Maanmyötäisen kasvutapansa ja sitkeiden versojensa ansiosta se sietää tiuhaakin tallaamista ja intensiivistä katujen kunnossapitoa. Ojien pohjalla ja painanteissa rentohaarikko saattaa liota upoksissa päiväkausia siitä ilmeisesti kummemmin kärsimättä. Viljelymailla se on tavallinen, tosin yleensä niukahko rikkaruoho. Vaikka rentohaarikko on yksi yleisimpiä kaupunkien kasveja, harva sitä huomaa ja vielä harvempi tuntee. Parhaimmillaan se muodostaa suunnilleen parin kämmenen kokoisia mättäitä, mutta voi kasvaa yhtä hyvin sammalmaisen pienenä.

Rentohaarikko lisääntyy tehokkaasti sekä kasvullisesti juurehtivista haaroistaan että siemenestä. Kukat ovat jokseenkin niin vaatimattomat kuin mahdollista: pieniä ja vihreitä. Teriö on yleensä surkastunut lähes olemattomiin, mutta kukan keskelle syntyvän ruskeanvihertävän kotahedelmän liuskoja saattaa erehtyä pitämään terälehtinä. Ihmissilmään kukat eivät juuri erotu muusta vihreydestä, eivätkä taida riittää houkuttelemaan hyönteisiäkään. Itsepölytyksellä kasvi kuitenkin tuottaa lähes koko kesän kestävän kukkimisajan mittaan melkoisen määrän siemeniä. Ne takertuvat kenkiin, renkaisiin ja kulkeutuvat veden tai irronneiden versojen kyydissä jopa tuulen mukana. Ei ihme että rentohaarikko on levinnyt kaikille mantereille Antarktista lukuun ottamatta.

Liegendes Mastkraut

Taxonomie

Ordnung

Familie

Tribus

Gattung

Art