Kasvumuoto ja korkeus

Oraoksainen pensas tai puu. 3–6 m.
Kukka

Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia (kukkimisen alkuvaiheessa punertavia), 5–6 mm pitkiä. Verholehdet tasasivuisen kolmionmuotoisia, tylppiä, taakäänteisiä, hienokarvaisia. Heteitä 20, emiö 1-lukuinen. Kukinto huiskilo, kukintoperät hienokarvaisia.
Lehdet

Vuorottain, ruodillisia, leveän puikeita, pariliuskaisia. Liuskat tylppiä, reunoilta ehytlaitaisia, kärjestä otahampaisia, lehtisuonet hienokarvaisia. Lehdet päältä kiillottomia, alta sinivihreitä.
Silmut

Punaruskeita, munanmuotoisia.
Hedelmä

Punainen, munanmuotoinen 1-siemeninen luumarja.
Kasvupaikka

Lehdot, lehtoniityt, pensaikot. Harvoin koristepensas.
Kukinta

Kesäkuu.
Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Orapihlajat (Crataegus spp.) ovat laaja ja monimuotoinen suku. Varsinkin pohjoisamerikkalaiset orapihlajat ovat taksonomisesti vaikeita hallita. Melkein kaikki koristekasveina viljellyt lajit kuuluvat tähän ryhmään. Orapihlajien suku on myös hyvin vanha. Siitä on mm. Pohjois-Amerikasta löydetty liitukautisia (140–170 milj. vuotta sitten) fossiilijäännöksiä. Orapihlajat ovat nimensä mukaisesti oraoksaisia (piikkisiä) pieniä puita tai pensaita. (Ora tarkoittaa oksasta tai lehdestä muodostunutta tukevaa piikkiä.)

Tylppöorapihlaja kuuluu eurooppalais-keskiaasialaiseen, noin 100 lajia käsittävään, suhteellisen helposti hallittavaan lajiryhmään. Suomessa lajia tavataan luontaisena Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Tylppöorapihlaja kasvaa usein yksirunkoiseksi puuksi. Kukkien tuoksu on epämiellyttävä, sillilientä muistuttava. Marjoja voidaan käyttää ravinnoksi. Tylppöorapihlajaa on käytetty myös rohtokasvina.

Suippuorapihlaja

Crataegus rhipidophylla

Suippuorapihlaja (suippoliuskaorapihlaja, suippo-orapihlaja) muistuttaa jonkin verran tylppöorapihlajaa, mutta on isokukkaisempi ja niin kuin nimen perusteella voi arvata, suippo(liuska)orapihlajan lehtien liuskat ovat suipompia (tai eivät ole niin tylppiä) ja sahalaitaisuus on terävämpää. Myös lehtien korvakkeet ovat sahalaitaisia (tylppöliuskalla ehyitä). Suippuorapihlajasta meillä tavataan kahta muunnosta, siirosuippuorapihlaja (var. rhipidophylla) sekä tanasuippuorapihlaja (var. ronnigeri). Parhaiten eron huomaa verholehdistä; siirosuipulla taakäänteiset, tanasuipulla siirottavat, hedelmävaiheesä pystyt. Suippuorapihlaja on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja on rauhoitettu Ahvenanmaalla.
Yhteisillä kasvupaikoilla tylppö- ja suippuorapihlaja saattavat risteytyä. Risteymä (C. monogyna x rhipidophylla) on saanut nimekseen kuuruorapihlaja.

→ Suippuorapihlajan levinneisyyskartta

→ Kuuruorapihlajan levinneisyyskartta

Pyöröorapihlaja

Crataegus laevigata

Pyöröorapihlaja (pyöröliuskaorapihlaja) on kohtalaisen harvinainen laji Suomessa, lähinnä puutarhapensas, joskus karkulainen. Se muistuttaa tylppöorapihlajaa. Lehdet ovat harvempi- ja pyöreämpiliuskaiset ja liuskat ovat melko matalahampaiset. Marja on 2-siemeninen. Kaikki tällä sivulla kuvatut orapihlajat risteytyvät melko yleisesti keskenään, joten voi olla lähes mahdotonta kertoa takuuvarmasti, mistä lajista tai risteymästä on kysymys.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Eingriffliger Weißdorn

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art