Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
5–30 cm. Varsi haaraton–keskiosasta lähtien haarova, kauttaaltaan tiheän valkokarvainen.
Kukka
Kukat muodostavat 4–5 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat kalpeankeltaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut tylpähköt, karvaiset, pähkylöiden kypsyessä tähtimäisesti harittavat. Mykeröt pitkänä latvaterttuna 3–12 mykerön ryhmissä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehdet pian lakastuvia, varsilehdet lähes ruodittomia. Lapa suikea, ehytlaitainen, suippokärkinen, villakarvainen.
Hedelmä
Kellanruskea pähkylä, jonka kärjessä joskus valkoisia hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Kedot, tienvarret, ratapenkereet, tieleikkaukset, hiekkakuopat, joutomaat, hietikot.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Suomen kielessä on monia mainioita kasvinnimiä, mutta ketotuulenlento on aivan erityisen osuvasti nimetty: se tulee ja menee haivenellisina pähkylöinä minne tuuli kuljettaa. Yksivuotisen lajin esiintyminen on oikukasta ja satunnaisen paikallista, eikä se usein kasva samalla paikalla kahta kesää peräkkäin. Ketotuulenlennon luontaisia kasvupaikkoja – niin kuin nimikin kertoo – ovat paahteiset, lähes kasvittomat kedot. Nykyisin suurin osa esiintymistä on ihmisen luomissa ympäristöissä: teiden hiekkareunuksilla ja joutomailla. Lajin meikäläinen levinneisyys ulottuu Keski-Suomeen saakka, mutta siinä on suuriakin aukkoja. Savo-Karjalassa se kasvaa yleisenä selvästi pohjoisempana kuin lännessä. Itä-Suomen kaskialueilla lienee aikoinaan ollut runsain mitoin puolipaljaita aho- ja ketolaikkuja, joihin laji on kotiutunut.

Meillä tuulenlentolajeista tavataan säännöllisesti vain ketotuulenlentoa – muutamaa muuta lajia on kylläkin tavattu satunnaisesti. Kasvilajien määrittelyä ja rajausta tutkivassa taksonomiassa ryhmä on hyvä esimerkki pitkään kestäneestä, vastakkaisia koulukuntia edustavien tutkijoiden kissanhännänvedosta. Väliin tuulenlennot on pilkottu moniksi pikkusuvuiksi vähäisten eroavaisuuksien perusteella. Ryhmä oli erään valistusajan ranskalaisen kasvitieteilijän lempilapsi, ja hän kehitteli pikkusukujen nimeksi suuren määrän anagrammeja, kirjainleikkejä: Filago, Gifola, Ifloga, Logfia. Nykyisin ryhmän sukulaisuussuhteiden tutkimuksessa on vallalla näkemys hieman väljärajaisemmista suvuista.

Ackerfilzkraut

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art