Kasvumuoto

1- tai 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri niukkahaarainen.
Korkeus

5–50 cm. Monivartinen, varsi rento–koheneva, runsaasti haarova, karvainen.
Kukka

Säteittäinen tai lievästi vastakohtainen, n. 10 mm leveä. Terälehtiä 5, vaaleanpunaisia, joskus tyveltä tummatäpläisiä, ehytkärkisiä, hieman erikokoisia (kaksi muita suurempia). Verholehtiä 5, yleensä selvästi terälehtiä lyhyempiä. Heteitä 10, joista 5 ponnettomia (ja melko huomaamattomia). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto 3–8-kukkainen sarja, varren ja haarojen kärjissä.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Lapa kapean kolmiomainen, sulkasuoninen, parilehdykkäinen; lehdykät hienoliuskaisia.
Hedelmä

5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kuivuessaan korkkiruuvimaisesti kiertyvä. Hedelmykset myötäkarvaisia.
Kasvupaikka

Pellot, puutarhat, pihat, hiekkamaat, tienvarret, satamakentät, kaatopaikat.
Kukinta

Kesä–syys(–loka)kuu.

Peltokurjennokka on 1- tai 2-vuotinen, kauniskukkainen rikkakasvi. Yksivuotisen yksilön varsi on yleensä matala ja lähes haaraton, ylitalvinen sen sijaan kasvaa jopa polvenkorkuiseksi ja on tyvestä alkaen usein hyvin haarainen. Peltokurjennokka muistuttaa kurjenpolvia, mutta sen erottaa esimerkiksi pitkänomaisten, pariliuskaisten lehtien ja hieman vastakohtaisen teriön perusteella. Selkein ero lienee hedelmissä: peltokurjennokan kaikki viisi hedelmystä irtoavat keskipatsaastaan ja niiden pitkä kärkiosa alkaa kiertyä korkkiruuvimaisesti kierteelle. Kärkiosa on herkkä kosteuden vaihteluille: kuivalla säällä se kiertyy voimakkaasti, sateella puolestaan oikenee. Tämä liike voi auttaa hedelmystä porautumaan maahan ja korkkiruuvi voi ripustautua ohikulkevien eläinten tai ihmisten matkaan. Peltokurjennokan tehokkaasti leviämisestä kielii sen lähes yleismaailmallinen levinneisyys. Etelä- ja varsinkin Itä-Suomessa laji on vanha muinaistulokas. Se kasvaa puutarhoissa ja pihoilla, viljelymailla ja tienvierillä erityisesti hiekkamailla. Uudet satunnaistulokkaat on löydetty satamista, varastojen liepeiltä ja rautateiltä varsilta. Näihin kasvupaikkoihin peltokurjennokka on tullut mm. viljan mukana.

Myskikurjennokka

Erodium moschatum

Peltokurjennokan lisäksi meillä tavataan harvinaisena kaakkoista myskikurjennokkaa. Sen erottaa peltokurjennokasta mm. puikeiden ja isohampaisten (ei liuskaisten) lehdyköitten, sinipunaisten kukkien ja hedelmän nokan nystykarvoituksen avulla. Hyvä tuntomerkki on myös kukkien tukilehdissä, jotka peltokurjennokalla ovat yhteenkasvaneita, teräväkärkisiä ja pitkäripsisiä, myskikurjennokalla tylppiä ja lyhytripsisiä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Schierlingsreiherschnabel

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art