Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
4–15 cm. Varsi tyveltä haarova, monilehtinen, tavallisesti nystykarvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,7 cm leveä; terälehtiä viisi, 3–4 mm pitkiä, 2 kertaa verholehtien pituisia, pyöreäkärkisiä. Verholehtiä 5, pystyjä. Heteitä 10. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja kierteisesti pitkin vartta, tyvilehdet varhain kuihtuvia, ruodillisia, ylemmät ruodittomia. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, varsilehtien lapa soikea–suikea, 3–5-liuskainen tai ehytlaitainen.
Hedelmä
2-osainen, pallomainen kota.
Kasvupaikka
Kuivat kallionrinteet, kalliokedot, muurit, kiviaidat, lintuluodot. Kalkinsuosija.
Kukinta
Touko–kesäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Rikkolajien ylivoimainen enemmistö on monivuotisia kylmien ja vuoristoseutujen kasveja. Tässä seurassa yksivuotinen, alankomailla kasvava mäkirikko on poikkeus. Se onkin pitkälle omaan suuntaansa erikoistunut kehityksen sivuhaara, jonka monet omalaatuiset piirteet ovat seurausta äärimmilleen nopeutuneesta yksilönkehityksestä. Lajin alkukoti lienee Välimeren ilmastoalueella, joka on tuottanut muissakin kasviryhmissä vastaavia nopeasti kehittyviä ja pian lakastuvia yksivuotistyyppejä.

Mäkirikko on meillä lounainen laji. Tyypillisiä luonnonkasvupaikkoja ovat lintukalliot, mutta laji ei ole turhantarkka, kunhan alustassa on kalkkia ja typpeä, auringonpaistetta piisaa, eivätkä naapurikasvit liiaksi varjosta. Usein se kasvaa aivan ohuen multakerroksen verhoamilla kallionlailla ja muurien kivenkoloissa, seuranaan muita pieniä yksivuotisia lajeja. Mäkirikko kukkii aikaisin keväällä, kypsyttää nopeasti siemenensä ja kuihtuu sen jälkeen kokonaan. Täysin siementuotantonsa varassa oleva kasvi lienee meillä varmuuden vuoksi pääsääntöisesti itsepölytteinen. Siemenet itävät vielä saman kesän lopulla, ja syksyllä taimet ovat kehittyneet lehtiruusukkeiksi, eli laji on syysyksivuotinen.

Mäkirikko on rikoistamme pienimpiä ja hennoimpia, usein vain muutaman sentin korkuinen. Mitättömästä koostaan huolimatta se on usein helppo havaita: kasvi on selvästi punasävyinen tai jopa kokonaan helakanpunainen. Hyviä tuntomerkkejä ovat myös kärjestään matalaan liuskaiset lehdet, joista kasvi on saanut tieteellisen lajinimensäkin tridactylites, ‘kolmisorminen’. Keväällä kukkavarren kehittyessä ruusuke kuitenkin kuolee ja kukkien avautuessa lehdistä on jäljellä vain kuihtuneita rippeitä.

Dreifingersteinbrech

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art