Kasvumuoto
2-vuotinen ruoho.
Korkeus
50–120 cm. Varsi tav. haaraton, alaosasta karvainen, yläosasta kalju.
Kukka
Teriö säteittäinen, kellertävänvalkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, kapeita, 4–6 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruodittomia, varsilehdet sepiviä, ruusukelehdet pian lakastuvia. Ruusukelehtien lapa mutkalaitainen–matalaliuskainen, karvainen, varsilehtien nuolityvinen, suippokärkinen, ehytlaitainen, pystyhkö, kalju. Lehdet (ja osa varresta) viileän kauden jälkeen usein tumman sini(vihreän)punaisia.
Hedelmä
Monisiemeninen, 4-särmäinen, 4–7 cm pitkä, varrenmyötäinen litu, jonka kärjessä n. 1 mm pitkä ota. Lituperä n. 1 cm pitkä, pysty.
Kasvupaikka
Kalliot, soraikot, kivikkorinteet, kedot, joutomaat, tienvarret.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Pölkkyruohon suomenkielinen nimi on kasville ehkä hieman turhankin järeä. Kasvin haaraton ja jäykän pysty varsi – jota ylöspäin pienenevät lehdet ja pysty lituterttu vielä korostavat – on toki suora ja jokseenkin tasapaksu, mutta kuitenkin hoikka. Pölkkyruohon tieteellinen lajinimi glabra tarkoittaa kaljua, mikä sekään ei ihan pidä paikkaansa: varren alaosassa törröttää hapsikarvoja ja tyvilehdet ovat varsin tiheään tähtikarvaiset. Kasvin näkyvin osa – pysty varsi lehtineen ja lituineen – on kuitenkin kalju. Kaljuutta korostaa verson sinivihreä väritys, joka johtuu kasvia suojaavasta ohuesta vahapeitteestä. Liiallisen haihtumisen estäminen onkin tarpeen pölkkyruohon suosimilla kuivilla, paahteisilla ja ohutmultaisilla paikoilla. Sulkeutuneessa kasvillisuudessa siementaimille ei ole tilaa, mutta kuivakkojen aukkoisessa kasvipeitteessä kaksivuotinen pölkkyruohokin pystyy uudistumaan. Ensimmäisen kasvukauden aikana kasvi kasvattaa vain huomaamattoman lehtiruusukkeen ja varastoi tuottamansa ravintoaineet vahvaan pääjuureen seuraavan kesän kukintaa varten.

Pölkkyruoho lienee luonnossamme alkuperäinen, joskin harvinainen, kallioiden ja mäentöyräiden kasvi. Suurin osa lajin kasvupaikoista on ihmisen luomia ja ylläpitämiä ketorinteitä, kivikkokumpareita ja kuivia pientareita. Kasvin voi joskus tavata varjoiseltakin paikalta metsänreunasta tai lehdosta, mutta silloin se jää heikkokasvuiseksi. Pölkkyruoho on jokseenkin yleinen Vaasan korkeudella asti, mutta kasvaa muutamin paikoin pohjoisempanakin.

Pölkkyruohon erottaa yleensä helposti kotimaisista pitkäpaloista ja muistakin kasveista omintakeisen ulkomuotonsa ansiosta. Lähisukuisessa jäykkäpitkäpalossa (Arabis hirsuta) saattaa toisinaan olla samaa näköä, mutta sekin on erotettavissa karvaisuutensa ja sahalaitaisten lehtiensä perusteella.

Kahle Gänsekresse

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art