Kasvumuoto ja korkeus

Kaksikotinen pensas tai puu. 2–15 m (Suomen korkein 16,5 m).
Kukka

Hede- ja emikukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot nuokkuvia, karvaisia, 3–4 cm pitkiä. Norkkoperät lehdellisiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön (kehälehdetön), norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu kellanvalkoinen, aikaisin variseva. Hedenorkot kirkkaan keltaisia, heteitä 5 (useimmissa pajulajeissa 2), palhot valkokarvaisia. Eminorkot vaalean vihreitä, yhdislehtinen emiö 2-luottinen. Kuivat eminorkot säilyvät puussa yli talven.
Lehdet

Kierteisesti, lyhytruotisia, alkuvaiheessa korvakkeellisia. Korvakkeet pieniä, pian varisevia. Lehtilapa 6–8 cm pitkä, soikea, lyhytsuippuinen, hienosti saha- ja nystylaitainen, kalju, päältä kiiltävä, alta vaalea, suonipareja 10–12.
Silmut

Vuorottain. 3–6 mm pitkiä, kaljuja, kiiltäviä ja ruskeita.
Hedelmä

2-liuskaisesti avautuva kalju kota, sisällä paljon kapeita, teräväkärkisiä ja lenninhaivenisia siemeniä.
Kasvupaikka

Rannat, kosteat lehdot, lehto- ja lettokorvet, märät niittyojat. Harvoin koristepensas.
Kukinta

Kesäkuu. Kukkii lehtien ollessa jo lähes täysikokoisia.

Pajut ovat kaksikotisia puita pensaita tai varpuja. Useimmat lajit suosivat hyönteispölytystä, mutta voivat olla myös tuulipölytteisiä. Silmut ovat yksisuomuisia, lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia. Kukinnot ovat kokonaisina varisevia norkkoja. Monet pajulajit risteytyvät keskenään. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelämannerta (Ausraliassa tuontilaji, usein luokiteltu harmilliseksi). Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on lähes 30. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Eniten samantapaisia piirteitä poppeleiden kanssa on jo tertiäärikaudella esiintyneillä moniheteisillä pajuilla, joihin 5-heteinen halava kuuluu. Halavan tieteellinen lajiepiteetti pentandra viittaa kreikan kielen lukuun 5 (penta). Kaksiheteiset, kehittyneemmät pajut näyttävät yleistyneen meillä vasta jääkauden jälkeen. Pajuilla on taloudellista merkitystä mm. energiapuuna sekä parkitusaineiden ja punontatöiden raaka-aineena. Lisäksi kuoresta saatavaa salisiinia on käytetty särkylääkkeenä.

Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen halava on kasvupaikan suhteen melko vaatelias, kalju- ja kiiltäväoksainen iso pensas tai pieni puu. Toinen yleisistä luonnonvaraisista puumaisista pajulajeistamme on raita (S. caprea). Kolmas mahdollinen puurunkoinen luonnonvarainen pajumme on jokipaju (S. triandra) ja myös mustuvapaju (S. myrsinifolia) saattaa kasvaa pieneksi puuksi. Myös koristepuina suositut salavat ovat puumaisia pajuja, mutta salavat eivät kuulu alkuperäiseen lajistoomme. Talvella emihalavan voi tunnistaa kuivuneista eminorkoista, jotka pysyvät puussa yli talven. (Siemenet halava on pudottanut myöhäissyksyllä.)

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie