Yleiskuvaus
Suurikokoinen lokki, joka puvultaan muistuttaa kalalokkia. Nokka tukeva ja silmissä ”tuima ilme”. Nuori lintu kauttaaltaan ruskeankirjava.
Koko
Pituus 54–60 cm, siipien kärkiväli 123–148 cm, paino 640–1.700 g, koiras suurempi.
Pesä
Tehty huolellisesti kuivista heinistä, sammalista ja jäkälistä. Pesä avoimesti kalliorannan kalliohyllyllä, kivien välissä tai suolla mättäällä.
Pesiminen
Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 1–3(–4) munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 25–28 vrk. Poikaset lentokykyisiä 46–62 vrk:ssa.
Esiintyminen
Pesimälintuna kaikkialla merialueillamme, sekä järvillä Lappiin asti. Pesivänä myös soilla. Runsastunut viime aikoihin asti. Nykyiseksi kannaksi arvioidaan 30.000–40.000 paria.
Muutto
Talvehtii Itämeren etelärannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Syysmuutto saattaa alkaa jo elokuussa ja voi jatkua joulukuulle asti. Kevätmuutto pääosin maalis–huhtikuussa. Kuuluu varhaisimpiin kevätmuuttajiin ja ensimmäiset yksilöt voivat palata jo helmikuussa. Leutoina talvina osa saattaa talvehtia Suomessa.
Ravinto
Kaikkiruokainen. Etsii ravintonsa usein kaatopaikoilta.
Ääni
Komeana kaikuva kaklatus, korkea ja kuuluva ”klioo”.
Uhanalaisuus
Rauhoittamaton (ei koske pesimäaikaa). Uhanalaisuusluokka: Vaarantunut.

Harmaalokki on tavallisista lokkilajeistamme merilokin jälkeen suurin. Aikuisena se on selkäpuolelta siniharmaa, siivenkärjet ovat kalalokin tavoin mustat ja niissä on valkoiset kärkinipukat. Muuten harmaalokki on höyhenpuvultaan valkoinen. Nuori harmaalokki on päästä, kaulalta ja selkäpuolelta harmaanruskea kellertävin höyhenreunuksin ja täplin. Vatsapuoli on harmaanvalkoinen ja tiheästi ruskeajuovainen ja -täpläinen. Siipisulat ovat tummanruskeat (nuorella selkälokilla lähes mustat) ja sisemmät käsisulat muodostavat vaalean “luukun” (puuttuu selkälokilta).

Harmaalokilla on neljä ikäluokkaa ja useita pukuja. Toisesta talvesta lähtien sillä on harmaa selkä. Jalat ovat vaaleanpunaiset (vanha lintu) tai ruskeanharmaat (nuori lintu). Nokka on vaaleakärkisesti keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä (vanha lintu), tai nokka on punertavatyvisesti tumma (nuori lintu). Silmän värikalvo (iiris) on vaaleankeltainen (vanha lintu) tai tummanruskea–vaaleankeltainen (nuori lintu). Alanokan kulman punainen täplä kehittyy kolmantena talvena.

Harmaalokit lentävät yöpymis- ja ruokailupaikkojen välillä usein korkealla ja auramaisissa muodostelmissa, minkä vuoksi parvet sotketaan joskus kurkiin.

Suomessa tavataan kahta harmaalokin sukulaislajia, aroharmaalokkia (L. cachinnans) ja etelänharmaalokkia (L. michahellis), joiden tunnistaminen vaatii kokemusta ja erittäin hyviä havainto-olosuhteita. Aikuisen etelänharmaalokin koivet ovat kirkkaan keltaiset.

Sølvmåge

Taksonomi

Orden

Familie