Alalajit

Kyläpiharatamo (ssp. major)
Rantapiharatamo (ssp. intermedia)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

5–30 cm. Varsi lehdetön, kaarevatyvinen–suora, liereä–hieman särmikäs, sitkeä, taipuisa vana.
Kukka

Teriö säteittäinen, kellanruskea, pieni, yhdislehtinen, 4-liuskainen; liuskat kalvomaisia, tylppäkärkisiä, n. 1 mm pitkiä. Verhiö 4-liuskainen. Heteitä 4, palhot pitkiä, ponnet aluksi sinipunaisia, myöhemmin ruskeita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä (aikaiseminen). Kukinto tiheä, kapean lieriömäinen tähkä.
Lehdet

Tyviruusukkeena, ruodillisia. Lapa puikea–soikea, tav. pyöreähkö–herttatyvinen (ssp. major) tai kiilatyvinen (ssp. intermedia), ehytlaitainen–hampainen, miltei kalju, silposuoninen, paksu, tummanvihreä.
Hedelmä

Soikea, sileä, harmahtava kota, joka aukeaa kansimaisesti.
Kasvupaikka

Pihat, nurmikot, tienvarret, pientareet, polut, pellot, laitumet, joutomaat, rannat.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Piharatamon nousu Suomen ja käytännössä koko muunkin ilmastollisesti vastaavan alueen asutuskeskusten yleisimpien ja runsaimpien kasvien joukkoon perustuu pitkälti sen hämmästyttävään kykyyn kestää ihmismaailman melskeitä. Paksuhkot ja suonikkaat lehdet kestävät ankaraakin tallaamista, tähkää kannattava kukintovana peittoaa lehdetkin sitkaudessaan. Piharatamo on muutenkin erinomaisen sopeutuvainen ja monipuolinen. Kasvi pystyy sinnittelemään olosuhteiden mukaan ahtaissa ja kuivissa kadunraoissa parisenttisenä kääpiönä tai vehmaalla pihanperällä ruokalautasen kokoisena ruusukkeena vaaksan korkuisine kukintoineen.

Piharatamon siementuotanto on erinomaisen runsas, yksi kasvi voi tuottaa kesässä yli 20.000 siementä. Leviäminenkin on tehokasta niin kotieläinten, ihmisen kuin hänen kulkupeliensäkin kyydissä. Siementen pinta limautuu kosteudesta, jolloin ne tarttuvat helposti ja täysin huomaamattomasti ohikulkijan matkaan. Intiaanit nimittivät piharatamon valkoisen miehen jalanjäljeksi, sillä laji levisi Amerikassa ihan sananmukaisesti kalpeanaamojen jaloissa. Suomessa piharatamo on muinaistulokas. Kansan suussa se tunnettiin nimellä rautalehti, mikä lienee kunnianosoitus sen kestävyydelle. Laajalti käytetty toisintonimi on myös laastarilehti, sillä piharatamo on kätevä luonnonlaastari: lehti pehmitetään sitä vähän rutistelemalla, kostutetaan sylkäisemällä ja painetaan haavan päälle. Tulehtumaan päässeitä haavoja on lääkitty ennen vanhaan ratamohauteilla. Ratamon lehti sisältää todella antibioottisia ja ihoa rauhoittavia aineita.

Piharatamon kulttuuripaikkojen alalaji kyläpiharatamo (ssp. major) on saapunut Suomeenkin ihmisen mukana, ehkä jo maamme ensimmäisten asuttajien varpaanväleissä. Suomessa kasvaa täysin alkuperäisenä merenrantakasvina toinen alalaji, rantapiharatamo (ssp. intermedia), jonka vanat ovat kaarevat, tähkät lyhyemmät ja lehdet ainakin tyvipuolelta hampaiset ja kaiken kaikkiaan soukemmat kuin pihojen alalajilla. Puutarhaliikkeistä voi löytää jalostetun lajikkeen ‘Roseum’ (joka tunnetaan myös nimellä ‘Rusettiratamo’ ).

Glat Vejbred

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus