Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

25–60 cm. Varsi rento, kiipeilevä, särmikäs, palteeton, yleensä karvainen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, keltainen, 10–16 mm pitkä, perhomainen (ylinnä purje, sivuilla siivet ja alimmaisena kahdesta lehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, 5–12-kukkainen terttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 1-parinen, kärhellinen. Lehdykät suikeita, suippoja, silposuonisia, ehytlaitaisia. Korvakkeet isoja.
Hedelmä

20–40 mm pitkä, musta palko.
Kasvupaikka

Niityt, laitumet, heinäpellot, pientareet, joutomaat, metsänreunat, ruohoiset metsät, rantapensaikot, merenrannat.
Kukinta

Kesä–elo(–syys)kuu.

Niittynätkelmän nimeen on liitetty kansan suussa monia eläimiä: se on omistettu suomen kielessä ainakin hiirelle, rotalle, koiralle ja jänikselle, myös lintuihin viitataan monissa nimissä ja heinäsirkkaakin on muistettu. Toiset vanhat lisänimet korostavat kasvin ehkä ilmeisintä ominaisuutta, hehkuvan keltaisia kukkia; jotkut, kuten kuninkaankäpälä tai suutelusheinä, vaativat jo enemmän tulkintaa. Ehkä keltaisessa kukinnossa on suorastaan kuninkaallista loistoa tai kukan teriössä voi nähdä pusuun mutristetun suun?

Niittynätkelmä on vakinaisessa floorassamme sukunsa ainoa keltakukkainen laji. Äkkiseltään kukat saattavat muistuttaa keltamaitetta (Lotus corniculatus). Tällä on kuitenkin lehdessään päätölehdykkä kärhen tilalla, eikä se nouse muun kasvillisuuden varaan.

Monilukuisista nimistään huolimatta niittynätkelmä ei ole koskaan ollut ihmiselle merkittävä ravinto- tai rohdoskasvi. Hyötykäyttöä sillä lienee ollut lähinnä karjanrehuna. Todennäköisesti nimeämisinto selittyy kasvin yleisyydellä ja näkyvyydellä. Niittynätkelmä leviää laajalle rönsymäisten maavarsiensa avulla muodostaen suuria kasvustoja. Lajin suvullinen lisääntyminen sen sijaan takkuilee: palkoja ei kehity läheskään kaikista kukista, ja siemenet ovat alttiita hyönteisten aiheuttamille tuhoille. Kukinta on kuitenkin näyttävä ja kukkimisaikaan niittynätkelmä erottuu helposti ympäröivästä heinikosta. Se kiipeilee näkyville tarttumalla naapurikasveihin lehtien päässä olevilla kärhillään. Varsinaisia lehdyköitä lehdissä on vain yksi pari, mutta tyvellä on yhteyttämispintaa lisäävä korvakepari, joka ei koossa häviä varsinaisille lehdyköille.

Toisin kuin ihmisille, niittynätkelmä on useille päiväperhostoukille merkittävä ravintokasvi, mainittakoon ainakin hopeasinisiipi, peltovirnaperhonen sekä virnaperhonen.

Gul Fladbælg

Taksonomi

Familie

Tribus