Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
15–50 cm. Varsi yleensä yläosasta haarova, tylppäsärmäinen, tiheään karvainen, yläosasta selvästi tahmea.
Kukka
Säteittäinen, 15–20 mm leveä. Terälehtiä 5, sinipunaisia, tummasuonisia, lanttokärkisiä. Verholehtiä 5, tummasuonisia, nystykarvaisia, otakärkisiä, siirottavia, lähes terälehtien pituisia, kasvavat huomattavasti hedelmävaiheessa. Heteitä 10, palhot karvaiset. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat pareittain lehtihangoissa tai verson latvassa.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain tai joskus yksittäin. Tyvilehdet pitkäruotisia, kukintavaiheessa usein kuihtuneita, varsilehdet pitkäruotisia–lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa pyöreähkö–5-kulmainen, usein pituuttaan leveämpi, kourasuoninen, syvään (3–)5–7-liuskainen; liuskat leveitä, isohampaisia.
Hedelmä
5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset sileäpintaisia, karvaisia (hapsi- ja nystykarvoja).
Kasvupaikka
Palopaikat, kulotusalat, nuotionpohjat, hakkuuaukot, metsätienvarret, joutomaat, puutarhat.
Kukinta
Kesä–syyskuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Huhtakurjenpolvi on ainoa palokentille erikoistunut putkilokasvimme. Itääkseen sen siemenet tarvitsevat voimakkaan lämpökäsittelyn. Yleensä vain metsäpalon hehku herättää siemenet lepotilastaan, toisinaan myös paljastuneeseen metsämaahan porottava aurinko saattaa nostaa lämpötilan riittävän korkeaksi. Laji lienee erikoistunut hyödyntämään kulon jälkeensä jättämän vapaan elintilan ja tuhkasta ravinteikkaan maan.

Etenkin nykyisen tehokkaan palotorjunnan aikana huhtakurjenpolvi on elintavoiltaan epävakaa: sitä tapaa oikukkaasti ja yleensä yksittäin nuotiopaikoilta, tietyömailta ja hakkuuaukioilta. Kulon tai vaikkapa juhannuskokon paikalle saattaa joskus muodostua hyvinkin runsas, joskin lyhytaikainen kasvusto. Useiden kurjenpolvien nokkamaiset hedelmystöt avautuvat äkillisesti räjähtäen, sinkauttaen siemenensä parinkin metrin päähän. Huhtakurjenpolven lohkohedelmät ovat kypsymisen viime vaiheisiin asti vihreitä, kunnes mustuvat yhdessä yössä nokan lopullisesti kuivuessa. Kypsän lohkon kärki alkaa kiertyä sekä rullalle, että pituusakselinsa ympäri. Näin se parantaa mahdollisuuksiaan tarttua palopaikalla liikuskelevien ihmisten vaatteisiin, eläinten turkkiin tai lintujen höyhenistöihin, joissa hedelmykset hyvässä tapauksessa kulkeutuvat suotuisalle kasvupaikalle. Yksivuotinen laji saattaa ennen kuihtumistaan tuottaa itsesiittoisesti satojakin siemeniä, jotka säilyvät itämiskykyisinä maaperässä jopa vuosikymmeniä odottaen seuraavaa luonnonmullistusta.

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie