Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Pääjuuri vankka. Mätästävä, toisinaan patjamaisia–mattomaisia kasvustoja muodostava.
Korkeus
2–5 cm. Varsi puutunut, rento–koheneva. Kukkivat versot tiheälehtisiä, kukattomat rönsyversot harva- ja pienilehtisiä.
Kukka
Teriö säteittäinen, sinipunainen–punavioletti, n. 1 cm leveä; terälehtiä viisi, 5–10 mm pitkiä. Verholehtiä 5, karvaisia. Heteitä 10, ponnet sinisiä. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin varsien latvassa, tuoksuvia.
Lehdet
Vastakkain neljässä rivissä, ruodittomia, talvehtivia. Lapa puikea–vastapuikea, ehyt- ja ripsilaitainen, möyheä, jäykkä, sinivihreä, usein kalkkitäpläinen.
Hedelmä
2-osainen kota.
Kasvupaikka
Tuntureilla lumenviipymät, puronvarret, valuvesipinnat, pahdat, lohkareikot, soraikot, tunturikankaat. Kalkinvaatija.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Kukkiessaan sinirikko on suorastaan nähtävyys. Se avaa kukkansa etelärinteillä heti kun kevät saapuu tunturiin, mutta pohjoisrinteiden viimeisten kinosten alta paljastuvat sinirikot kukkivat vuorollaan vielä heinäkuussa. Laji kasvaa jopa korkeimman tunturimme Haltin rinteillä, Käsivarren Lapin ulkopuolella sillä on muutama esiintymä Inarin Lapissa.

Vaatelias sinirikko kasvaa vain kalkkipitoisella alustalla. Kasvilla on lehtiensä kärjissä vettä erittäviä soluryhmiä, joista kalkkipitoista vettä pisaroi mättäälle. Runsaskalkkisilla paikoilla kasvi tuhriintuu vähitellen valkoisen kalkkikarstan peittoon. Tällaisesta päällysteestä on arveltu olevan kasville myös hyötyä: se vähentää haihtumista, suojaa liian voimakkaalta auringonsäteilyltä ja suojelee lehden laitaa tuulen kulutukselta. Tunturikankailla kasvaessaan sinirikko muodostaa mattomaisia kasvustoja, saattaapa se muistuttaa todellisia patjakasvejakin. Kallionraoissa kasvava tyyppi on kuitenkin pitkäversoinen ja kasvustot harvoja. Meillä sinirikko on muista rikoista poiketen ja tieteellisen lajinimensä oppositifolia mukaisesti vastakkaislehtinen, mutta esimerkiksi Pyreneillä tavataan vuorottaislehtistä muotoa.

Kun sinirikkoa kasvaa laajalti myös eteläisemmillä vuoristoseuduilla, se on valittu kansainvälisen seurannan kohteeksi, jossa tutkitaan ilmastoa ja sen suhdetta kukinnan ajoittumiseen. Tunturikasveille ilmaston nopea lämpeneminen olisi erityisen tuhoisaa. Sinirikko kasvaa aivan tunturivyöhykkeen ylimmissäkin osissa, joissa vain harvat kukkakasvit menestyvät. Ainoana sinipunakukkaisena rikkolajinamme sinirikkoa ei juuri muihin rikkoihin tule sekoittaneeksi. Lähinnä se muistuttaa tunturikohokkia (Silene acaulis), jonka lehdet ovat kuitenkin ohuita ja neulasmaisia. Sinirikko on (ilmeisesti) harvinaisen ja erittäin uhanalaiseksi luokitellun päiväperhoslajin, tundrasinisiiven toukkien ravintokasvi.

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie