Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Sipuli maansisäinen.
Korkeus

40–100 cm. Varsi jäykkä, haaraton, ylös asti lehdekäs, ylimmissä lehtihangoissa yleensä mustia itusilmuja.
Kukka

Kehä säteittäinen, kellanruskea–oranssi, 5,5–8,5 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena samanlaisena kiehkurana, lähes suoria, kärjestä uloskaartuvia, mustatäpläisiä, sisältä nystyisiä. Heteitä 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, luotti 3-jakoinen. Kukinto 1–5-kukkainen sarja.
Lehdet

Kierteisesti. Lapa tasasoukka–suikea, litteä, silposuoninen, ehytlaitainen, karvareunainen.
Hedelmä

Vastapuikea, 6-särmäinen, 3-lokeroinen kota.
Kasvupaikka

Pihat, puistot, puutarhat, tienvarret, metsänreunat, lehdot. Koristekasvi, toisinaan viljelyjäänne.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Liljakasvien monimuotoisuuden keskus on aroilmaston alueella, meitä lähinnä Välimeren maissa, Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Yhdenkään liljan luontainen levinneisyysalue ei ulotu Pohjoismaihin saakka, mutta muutama laji on koristeviljelyn jäljiltä siinä määrin kotiutunut ja levinnyt istutuspaikkansa ympäristöönkin, että ne voidaan lukea vakinaiseen lajistoomme.

Ruskolilja on monelle tuttu keisarinkruunun nimellä tai sen muunnoksilla. Vaatimattomuutensa ja kestävyytensä ansiosta tämä kauneimpiin koristekasveihimme lukeutuva laji lienee puutarhojemme yleisin lilja. Eteläeurooppalaisesta alkuperästään huolimatta se on sopeutunut erinomaisesti meikäläiseen ilmastoon ja maaperään. Tästä todistavat esimerkiksi monet vanhat talonpaikat, joissa ainut merkki asutuksesta ovat heinikossa heiluvat punakeltaiset liljankukat. Ruskolilja ei hevin näänny muun kasvillisuuden puristuksessa, vaan saattaa säilyä vielä kauan sen jälkeen, kun rakennukset ovat lahonneet olemattomiin ja niiden muistokin on hävinnyt. Laji on usein villiytynyt luontoomme, joskin vain harvoin puistojen ja puutarhojen ulkopuolelle. Ruskolilja leviää sipulien ja siementen lisäksi tummanruskeista itusilmuista, joita kehittyy ylimpiin lehtihankoihin. Samantapainen mutta hieman rotevampi ja isokukkaisempi ruskoliljan alalaji sahramililja (sahramiruskolilja, ssp. croceum) on itusilmuton.

Tiikerililja

Lilium lancifolium

Tiikerililja on monille tuttu puutarhojen komistus. Se on kotoisin Kiinasta, mutta menestyy hienosti Suomessakin eikä kaipaa paljonkaan hoitoa. Ruskoliljan tapaan tiikerinliljaa voi joskus tavata hylätyiltä pihoilta ja ruohoisilta kallioniityiltä, jos sipuleita tai itusilmuja on joutunut omille teilleen – tiikerililja ei leviä lainkaan siemenistä. Tiikerililjalle on ominaista kehälehtien voimakas taakäänteisyys ja tummalaikkuisuus, josta se on saanut kissapetoon viittaavan nimensäkin – joku koiranleuka on tosin huomauttanut, ettei tiikeri itse asiassa ole täplikäs vaan juovikas.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taksonomi

Familie

Tribus