Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Tyvellä paksulehtinen talvehtimisruusuke ja kuihtuneen lehtiruusukkeen jäänteet.
Korkeus
50–100 cm. Varsi haaraton–yläosasta niukasti haarova, lähes alhaalta asti kaari- ja nystykarvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, purppuranpunainen, 6–8 mm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, vain nystykarvainen. Kukinto tiivis, isolehtinen terttu.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), ruodittomia, lähes sepiviä. Lapa leveähkönpuikea, leveätyvinen, lyhytsuippuinen, kurttuinen, kiiltävä, tummanvihreä.
Hedelmä
Putkimainen, 4-lokeroinen, 5–7 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, pitkittäisharjuisia, kaulattomia.
Kasvupaikka
Ojat, tienvarret, joutomaat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) ja karvahorsma (Epilobium hirsutum) kiinnittävät kookkaina ja isokukkaisina helposti satunnaisenkin luonnontarkkailijan huomion. Suomen luonnossa kasvaa kuitenkin koko joukko matalampia ja pienikukkaisempia horsmia, joilla kaikilla on omat kiintoisat piirteensä. Horsman suvun uusimpiin, vakiintuneihin suomalaisjäseniin kuuluu kolme amerikanhorsmaryhmään (E. ciliatum -ryhmä) kuuluvaa tulokaslajia: lännenhorsma, rusoamerikanhorsma (E. adenocaulon) ja vaalea-amerikanhorsma (E. ciliatum). Kaikki kolme lajia saattavat kasvaa rinnakkain samoilla kasvupaikoilla ja myös risteytyä keskenään, joten joukossa saattaa olla myös välimuotoisia yksilöitä. Lännenhorsma on mainituista harvinaisin ja kukkii jonkin verran sukulaisiaan myöhemmin, siementaimet vielä talvehtimissilmuista itäneitä yksilöitä myöhemmin. Lännenhorsma on sukulaisiaan rotevampi, mutta varma lajinmääritys edellyttää kukan putkimaisen sikiäimen karvoituksen tarkastelua. Lännenhorsman tieteellinen lajinimi glandulosum, ’nystykarvainen’, kertoo sen karvoituksen laadun, muilla lajeilla vallitseva karvatyyppi on ‘kaarikarvainen’.

Lännenhorsma oli Suomessa alun perin pääkaupunkilainen. Lajin ensihavainto 1920-luvun lopulla tehtiin Helsingistä ja laji lienee kotiutunutkin maahamme Pohjois-Helsingin kasvitarhojen kautta. Varhaisista leviämiskeskuksistaan kasvi alkoi pikkuhiljaa laajentaa aluettaan eri suuntiin. Jyrkkärajainen nykylevinneisyys saattaa olla osoitus yhä joka suuntaan etenevästä leviämisrintamasta. Helsinki on edelleen lännenhorsman ydinaluetta, vaikka laji on toki läsnä myös Turun suunnalla ja siellä täällä Uudellamaalla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Laji vaikuttaa suosivan melko mereistä ilmastoa, eikä ole pystynyt laajentamaan levinneisyyttään kovin syvälle sisämaahan muuallakaan Pohjoismaissa. Varmimmin lännenhorsman tapaa hyvin rehevistä ojista, toisaalta kosteilta savimailta.

Alaska-Dueurt

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie