Kasvumuoto

1-vuotinen, ylitalvinen ruoho.
Korkeus

10–30 cm. Varsi tav. kalju.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2,5–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Tyviruusuke selvä, monilehtinen, varsilehdet kierteisesti, tav. 2–4, ruusukelehtiä pienempiä, ruodillisia, ruoti jonkin verran karvainen. Lapa parilehdykkäinen, 1–4-parinen, päätölehdykällinen, lehdykät pyöreähköjä, päätölehdykkä muita isompi, munuaismainen.
Hedelmä

Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, hoikka, litteä, 15–25 mm pitkä, tav. peränsä suuntainen litu, jonka kärjessä pieni, usein epäselvä, enintään 0,5 mm pitkä ota. Lituperä 1/4–1/3 lidun pituudesta, pystyhkö.
Kasvupaikka

Kuivat rinteet, katajakedot, metsänreunat, laitumet, joutomaat, louhikot, kalliot, joskus rikkaruohona kasvihuoneissa, puutarhoissa tai nurmikoilla.
Kukinta

Touko–kesäkuu.

Mäkilitukka on lounaisen Suomen luonteenomainen saaristokasvi. Se viihtyy niin metsänlaidan varjossa, avoimilla merenrannoilla, kalliorinteitten niukalla maaperällä kuin myös ihmisen muokkaamilla multavilla mailla. Hallaton syksy lienee edellytys lajin menestymiselle: yksivuotinen mäkilitukka itää jo syksyllä ja kukkii seuraavana keväänä ja alkukesällä. Saariston leudossa ilmastossa taimet ehtivät varttua riittävän kookkaiksi selviytyäkseen talven koettelemuksista. Lajia saattaa tavata rikkana myös puutarhoissa ja kukkalaatikoissa. Mäkilitukka puuttuu kokonaan Euroopan kylmimmistä ja mantereisimmista osista. Brittein saarilla sen sijaan se on yleinen rikkaruoho ja myös suosittu villiyrtti, etenkin sen tuoreet lehtiruusukkeet. Liikenteen myötä laji on laajentanut levinneisyysaluettaan Etelä-Amerikkaan ja Meksikoon.

Mäkilitukka erottuu tiheäruusukkeisena ja usein monivartisena melko helposti muista meikäläisistä litukkalajeista. Toisiaan muistuttavien litukoiden kanssa on syytä olla silmä tarkkana: Suomesta löydettiin vielä 1987 uusi litukkalaji, harvinainen ja rauhoitettu lehtolitukka (C. impatiens) Varsinais-Suomen Houtskarista. Seuraavana vuonna löytyi toinen, erillinen kasvusto Karjalohjan Lohjansaaresta. Kasvi voi olla luonnossamme perua ilmastoltaan otollisemmalta kaudelta. Meikäläiset kasvupaikat sijaitsevat saarissa, joiden otollisella pienilmastolla lienee osuutensa kasvin säilymiseen ja viihtymiseen. Lehtolitukan yksilömäärä kasvupaikoilla vaihtelee paljon, eikä sitä joka vuosi ole löydetty lainkaan tunnetuilta sijoiltaan. Hakkuut ja muut kasvupaikkojen muutoksen uhkaavat kasviharvinaisuuden säilymistä rauhoituksesta huolimatta. Lehtolitukalta puuttuu monille litukoillemme tyypillinen tyviruusuke, muista ruusukkeettomista lajeista sen erottavat lehtien selvät korvakkeet.

Rikkalitukka

Cardamine corymbosa

Mäkilitukka ja sitä kovasti muistuttava rikkalitukka ovat lähisukulaisia, vaikka rikkalitukan kotipaikka onkin planeettamme toisella puolella ja sen englanninkielinen nimi suomennettuna on ‘uudenseelannin litukka’. Lajia ei Suomessa usein tavata, mutta uusseelantilaisesta nimestään huolimatta se saattaa Suomessakin putkahtaa puutarhaliikkeestä hankittujen taimien mukana uuteen ympäristöön ja muodostaa erittäin tiuhan kasvuston hyvinkin nopeasti. Jos niin käy, kannattaa kasvusto poimia kiireesti pois, että se ei ehdi siementää ja aiheuttaa puutarhan hoitajalle rikkakasvin korjuuta pitkäksi aikaa.

Roset-Springklap

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus