Samannäköisiä lajeja
hietatokko, liejutokko, mustatäplätokko, seitsenruototokko
Koko
Yleensä 5–7 cm (Suomen ennätyskala 11,7 cm).
Ulkonäkö
Mustatokko on hieta-, lieju- ja seitsenruototokkoa tanakkaruumiisempi ja tylppäkuonoisempi ja kasvaa näitä hieman kookkaammaksi. Toisaalta tulokaslaji mustakitatokko kasvaa mustatokkoa huomattavasti kookkaammaksi ja on sitä tanakkaruumiisempi ja tylppäkuonoisempi. Mustatokolla on useimpien muiden tokkojen tapaan yhteen kasvaneet vatsaevät. Etummaisessa selkäevässä on kuusi piikkiruotoa ja se on selvästi toista, pehmeäruotoista selkäevää korkeampi. Piikkiruodot saattavat ulottua selvästi eväkalvoa korkeammalle. Etummaisen ja takimmaisen selkäevän eväkalvot ovat kiinni toisissaan. Taaempi selkäevä on pitkä, pitempi kuin sen ja pyrstöevän väliin jäävä pyrstönvarsi. Muilla tokkolajeillamme pyrstönvarsi on selkäevän taaempaa osaa pidempi, paitsi tulokaslaji mustakitatokolla, jonka selkäevä on vielä mustatokonkin selkäevää pidempi.
Väritys
Pohjaväri on ruskea tai tummanruskea ja kuviointi on tummia epämääräisen läiskämäisiä poikkijuovia. Värityksen yleissävy on hyvin tumma. Kutuasuinen koiras muuttuu lähes mustaksi ja sen evät korean kirjaviksi.
Kutu
Kutuaika on kesällä. Koiraat valtaavat reviirin vesikasveja kasvavilta matalilta rannoilta. Ne osoittavat naaraille vesikasvien väliin jääviä, levistä vapaita kovapohjaisia laikkuja kutualustoiksi ja jäävät vahtimaan kehittyvää mätiä muiden tokkokoiraiden tapaan.
Ravinto
Pienet pohjaeläimet.
Levinneisyys ja elinympäristö
Mustatokkoa tavataan rannikollamme Suomenlahden Virolahdelta Pohjanlahteen, Kristiinankaupunkiin asti ulottuvalla alueella. Laji viihtyy rakkolevävyöhykkeessä ja liejuisemmilla pohjilla kuin muut tokkomme.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Sortkutling

Taksonomi

Orden

Familie