Samannäköisiä lajeja

peledsiika, salakka, siika
Koko

10–20 cm, suurimmillaan 30 cm. Painavin Suomessa (Inarinjärvellä) pyydystetty muikku painoi 0,55 kg.
Ulkonäkö

Muikku on virtaviivainen, solakka ja matalaruumiinen pikkukala, jonka voi sekoittaa lähinnä salakkaan ja etenkin pieneen siikaan tai peledsiikaan. Salakasta muikun erottaa heti lohien heimolle ominaisen rasvaevän perusteella, siiasta ja peledsiiasta yläleukaa selvästi pidemmän alaleuan perusteella. Siialla yläleuka on pidempi ja peledsiialla leuat ovat samanpituiset.
Väritys

Selästä tumman sinivihreä tai ruskehtava, hopeakylkinen ja valkeavatsainen.
Kutu

Kutee loka–marraskuussa. Kutupaikka on järvestä riippuen rantamatalikoilla tai syvänteiden reunojen rinteillä aina 20 metrin syvyyteen. Joissakin järvissä tavataan myös kevättalvella kutevia muikkukantoja, jotka kutevat syvemmälle kuin normaali syyskutuinen muikku samassa vesistössä. Muikku kutee ensi kerran hyvin nuorena, yleensä jo 2-vuotiaana, joskus jopa syntymävuotensa syksynä.
Ravinto

Plankton, kookkaampana myös pintahyönteiset ja kalanpoikaset.
Levinneisyys ja elinympäristö

Muikku on alkujaan Järvi-Suomen laji, jota on kuitenkin haluttuna talouskalana siirtoistutettu kaikkialle Suomeen lukuun ottamatta enintä osaa pohjoisinta Lappia. Sielläkin se on onnistuttu kotiuttamaan Inarinjärveen ja Paatsjokeen. Murtovettä muikku ei siedä kovin hyvin, mistä syystä sitä on merialueillamme vain Suomenlahden itäosassa ja runsaammin Perämeressä, missä sitä kutsutaan nimellä maiva. Muikku on tyypillinen ulappaveden parvikala, joka suosii erityisesti suuria, kirkasvetisiä ja syviä, karuhkoja vesiä. Ruskeampia ja rehevämpiäkin vesiä se kuitenkin sietää, jos happitilanne vain säilyy hyvänä.

Muikku on Savon (Etelä- ja Pohjois-Savon) maakuntakala.

Heltling

Taksonomi

Orden

Familie