Hieman samannäköisiä lajeja
ankerias, kivinilkka, nahkiainen, pikkunahkiainen, teisti
Koko
Tavallisesti 20–25 cm. (Ennätyskala 26,3 cm.)
Ulkonäkö
Elaskan ruumis on hyvin pitkä, ankeriasta tai pikemminkin venähtänyttä madetta muistuttava. Peräaukko on selvästi ruumiin puolivälin etupuolella, eli litteä eväreunuksen peittämä takaruumis on liereää eturuumista pidempi. Pitkän selkä- ja peräevän ruodot ovat pehmeähköjä piikkiruotoja. Pyöreäpäinen pyrstöevä on selkeärajainen ja lyhyen pyrstövarren päässä. Vatsaevät ovat kapeat. Suomut ovat pienet ja iho hyvin limainen. Nokka on tylppä ja suu suora. Yläleuka on alaleukaa pidempi.
Väritys
Selkäpuolella on epämääräisiä tummempia läiskiä vaaleanruskealla pohjalla. Kyljissä on sinertävää sävyä. Pyrstöevässä on poikittaisia tummia juovia
Kutu
Kutee enimmäkseen talvella, mutta osa ilmeisesti myös keväällä tai syksyllä ja jotkut kesälläkin. Elaska asuu syvissä, kylmissä ja pimeissä vesissä, missä vuodenajoilla ei ilmeisesti ole niin merkitystä.
Ravinto
Pohjaeläimet, erityisesti halkoisjalkaisäyriäiset.
Levinneisyys ja elinympäristö
Itämeressä, Suomenlahden länsiosassa ja Pohjanlahdessa lähes Merenkurkkuun saakka. Elaskaa tavataan vain syvissä vesissä. Sitä ei ole tavattu meillä 25 metrin syvyyttä ylempänä. Aiemmin limakalaksi kutsuttua luikertelijaa on harva nähnyt, mutta laji lienee merialueellamme varsin tavallinen. Syvällä elävä pienehkö kala ei vain jää pyydyksiin. Varsinkaan enää, kun silakan pohjatroolauskin on vähentynyt.

Spidshalet Langebarn

Taksonomi

Orden

Familie