Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, paksu.
Korkeus

60–120 cm. Varsi tanakka, 1,5–2 cm paksu, ontto.
Kukka

Säteittäinen, 15–20 mm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena samanlaisena kiehkurana. Kehälehdet kellanvihreitä, laidoilta ja kärjestä valkoisia, pitkulaisen soikeita, hammaslaitaisia. Heteitä 6. Emiö 3-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen, kerrannainen latvaterttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia. Lapa leveänsoikea, 10–20 cm pitkä, vahvasuoninen, alta karvainen.
Hedelmä

3-lokeroinen, 10–15 mm pitkä, harvakarvainen, runsassiemeninen kota.
Kasvupaikka

Kosteat niityt, rantapensaikot, lähteiköt. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa.

Valkopärskäjuurella on Suomessa vain yksi alkuperäinen kasvupaikka. Harvinaisuudestaan huolimatta laji ei ujostele ulkomuotoaan: jopa runsaan metrin korkuinen, erikoisen näköinen kasvi kiinnittää varmasti ohikulkijan huomion. Kellanvihreät, melko pienikukkaiset kukinnot eivät tosin häikäise, pikemmin sen tekevät kauniit ja näyttävät lehdet. Valkopärskäjuuri on helppo tunnistaa, mutta samaa ei voi sanoa sen löytämisestä. Kasvi kirjattiin Suomen lajistoon vasta vuonna 1971, jolloin ainoa nykyäänkin tunnettu, pieni ja syrjäinen kasvusto löydettiin. Suomalainen kasvupaikka sijaitsee Pohjois-Lapissa, Utsjoella Vaisjokivarressa lähellä Norjan rajaa. Alue liittyy kasvin runsaisiin esiintymiin Ruijassa, Kuolan niemimaalla ja Pohjois-Venäjällä, tosin lähinkin seuraava kasvusto on noin 60 kilometrin päässä Norjassa. Muualla Euraasian viileissä osissa melko yleisestä ja paikoin runsaasta valkopärskäjuuresta on aikoinaan tehty aivastuspulveria, mikä lienee syynä kasvin erikoiseen nimeen. Meillä erittäin harvinaista kasvia ei tietenkään pidä kerätä. Valkopärskäjuuri (kuten muutkin Veratrum -lajit) on erittäin myrkyllinen.

Etelänpärskäjuuri & Tummapärskäjuuri

Veratrum album ssp. album & Veratrum nigrum

Meillä pohjoisessa tavattava pärskäjuuri edustaa alalajia ssp. lobelianum. Lajin vaaleampikukkaista muotoa, etelänpärskäjuurta (ssp. album) kasvatetaan myös koristekasvina, ja toisinaan se voi villiytyä puutarhan ulkopuolellekin.
Puutarhakarkulaisena saattaa luonnossamme tavata myös punaruskeakukkaisen tummapärskäjuuren.

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus