Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–70 cm. Varsi 4-särmäinen, pehmeä- ja nystykarvainen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, tummansininen–violetti, 20–30 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, 5-liuskainen, pitkätorvinen. Ylähuuli sirppimäisen kaareva, alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliuskoja isompi. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, päältä yleensä sinipunainen. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen, vartalo teriötä pidempi. Kukinto enimmäkseen erillisten lehtihankaisten 4–6 -kukkaisten kiehkuroitten muodostama harsu, tähkämäinen ryhmä varren päässä.
Lehdet

Pääosin tyviruusukkeena, varrella vastakkain, ruodillisia. Lehtilapa puikea–pitkulainen, herttatyvinen, kurttupintainen, laita kaksoisnyhäinen–sahainen. Kukinnon tukilehdet pieniä.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä.
Kasvupaikka

Kaato- ja lastauspaikat, radanvarret, pientareet, pellot, ruohostot, puistot, puutarhat.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Salvioiden suku on huulikukkaiskasvien suurin – yli 900 lajia tunnetaan, mukana pensaita ja puolipensaita – ja monet lajeista ovat mauste- ja koristekasveja. Suomen luonnossa niitä ei juuri tapaa. Useimmiten meiltä on löydetty niittysalviaa satunnaisena tulokkaana liikennepaikoilla ja asutuksen piirissä.

Salvioiden upeat kukat kuuluvat heimonsa suurimpiin. Niillä on hyvin erikoistunut pölytysmekanismi. Useimmista muista huulikukkaiskasveista poiketen salvioilla on vain kaksi hedettä. Niiden ponnet ovat jakautuneet kahteen hyvin erilaiseen osaan: toinen kannattelee siitepölyn sisältäviä palhoja kukan ylähuulen suojassa; toinen osa on laajentunut lapiomaiseksi levyksi, jonka tehtävä on sulkea osittain teriöntorvi ja ottaa vastaan sen perällä olevalle mesivarastolle pyrkivän kimalaisen imukärsän töytäisyt. Mikäli hyönteinen osuu tähän levypintaan, rakenteen toisessa päässä olevat palhot heilahtavat etuviistoon ja osuvat kimalaisen selkään. Seuraavassa kukassa käydessään siitepöly ehkä päätyy emin luotille, joka törröttää teriöstä selvästi esillä.

Muita salvioita

Niittysalvia on näyttävä kasvi, mutta koristekasveina meillä viljellään useammin sen ja lehtosalvian (Salvia nemorosa) risteytymistä saatuja loistosalvioita (S. × sylvestris). Periaatteessa myös kantalajit olisivat vallan mainio lisä perennapenkkiin. Muita meillä koristekasveina kasvatettuja salvioita ovat mm. loistosalvioita muistuttava kirjosalvia (Salvia viridis), isokokoinen kiehkurasalvia (Salvia verticillata) sekä keltasalvia (Salvia glutinosa). Myös rohtosalviaa eli ryytisalvia (Salvia officinalis) kasvatetaan suomalaisissa puutarhoissa, ei niinkään koristekasviksi vaan yrtti-, lääke- ja maustekasviksi. Rohtosalvia mm. tuuheuttaa tukkamme, takaa pitkän iän ja tyynyn alle laitettuna karkottaa painajaiset ja luonnollisesti se parantaa kaikki taudit – ainakin esi-isiemme uskomuksen mukaan. Salvioiden suvun nimitys pohjautuu latinankieliseen nimeen salvare, ’parantua’, ja suomenkielinen sana salva lienee alun perin tarkoittanut juuri salviasta valmistettua rohtoa.

→ Lehtosalvian levinneisyyskartta

→ Kirjosalvian levinneisyyskartta

→ Kiehkurasalvian levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Eng-Salvie

Taksonomi

Familie

Tribus