Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
30–60 cm. Varsi lehdekäs, siirottavasti jäykkäkarvainen.
Kukka
Säteittäinen, 7–8 cm leveä. Terälehtiä 4, punaisia, tyvellä joskus tumma täplä. Verholehtiä 2, varisevat kukan auetessa. Heteitä paljon. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukat yksittäin vanan päässä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia. Lapa soikea–vastapuikea, parijakoinen, ainakin alimpien lehtien liuskat leveitä ja tylppiä. Ylimmissä lehdissä pitkä keskiliuska.
Hedelmä
Tynnyrimäinen, 7–19 mm pitkä, kalju kota. Päällä luottilevy, jossa 7–16 luottisädettä.
Kasvupaikka
Satamat, viljapellot, kaatopaikat, tienpientareet, joutomaat ja pihat. Kalkinsuosija. Myös koristekasvi.
Kukinta
Heinä–elokuu.
Haitallisuusluokitus
Vieraslaji.

Silkkiunikko on Suomen luonnossa melko harvinainen satunnaiskasvi, jota saattaa kuitenkin toisinaan ilmestyä massoittain siemenpankista hiljattain käännetylle pellolle tai niitylle. Ihmisen silmään silkkiunikon loistavan punainen kukka on hyvin huomiota herättävän näköinen. Mehiläisen tai kimalaisen verkkosilmissä se näyttää kuitenkin hyvin toisenlaiselta. Pistiäiset näkevät värejä ja värien sekoituksia samojen periaatteiden mukaan kuin ihminen, mutta käyttävät väriasteikon, spektrin, eri aluetta. Mehiläinen ei näe lainkaan punaista, mutta sen sijaan se pystyy aistimaan ultraviolettia valoa. On vaikea kuvitella, miltä unikon kukat mahtavat näyttää mehiläisten verkkosilmillä tarkasteltuna. Pölytyksen kannalta hyönteisen näkemys on tietenkin olennaisempi kuin ihmisen. Silkkiunikon onneksi väritys miellyttää myös ihmissilmää, ja laji onkin melko suosittu koristekasvi.

Silkkiunikko muistuttaa sukulaistaan ruisunikkoa (P. dubium), josta sen erottaa helpoiten kotahedelmän muodon perusteella. Pieniä eroja on myös varren karvaisuudessa, teriön koossa ja värityksessä. Silkkiunikko on Puolan kansalliskukka.

Kornvalmue

Taksonomi

Orden

Familie