Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, paksu, vino–pystyhkö, ruskeasuomuinen.
Korkeus

30–50 cm. Varsi rennohko, särmikäs, alaspäin siirottavasti pitkäkarvainen.
Kukka

Säteittäinen, 25–30 mm leveä. Terälehtiä 5, punertavan sinipunaisia, pyöreäkärkisiä. Verholehtiä 5, kalvolaitaisia, karvaisia, otakärkisiä, terälehtiä selvästi lyhyempiä. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen, vartalo ja luottien tyvet karvaisia. Kukat pareittain, lehtihangoissa tai verson latvassa, kukinto hyvin harsu.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Ruusukelehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa 5–7-kulmainen, kourasuoninen, yleensä syvään 5-liuskainen; liuskat leveitä, iso- ja tylppähampaisia.
Hedelmä

5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset sileäpintaisia, siirottavasti karvaisia (ei nystykarvoja).
Kasvupaikka

Kosteat niityt, ojat, pensaikot, metsänreunat, lehdot, puutarhat. Myös koristekasvi.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Kurjenpolvia tunnetaan noin 300 lajia, joista Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena kymmeniä ja meilläkin 14, joista tosin osa yksivuotisia, satunnaisesti tavattavia rikkakasveja. Puutarhakasveina kasvaa vielä koko joukko kurjenpolvia, suomalaisissa kukkapenkeissäkin lähemmäs sata eri taksonia, siis lajia, alalajia, muunnosta tai viljelylajiketta.

Myös ojakurjenpolvea on jo pitkään pidetty puutarhoissa, joista se on toisinaan villiytynyt myös lähiympäristöön. Pitkään kukkiva laji onkin komea lisä luonnonmukaiseen puutarhaan tai vaikkapa kesäpaikan rantakasviksi. Aikaisemmin luonnonvaraisia kasveja siirrettiin pihapiiriin, mutta nykyajan puutarhurin on syytä jättää löytämänsä ojakurjenpolvet kasvamaan rauhassa. Ihminen on muutenkin vaikuttanut kasvin meikäläisen levinneisyysalueen muotoutumiseen: Toisen maailmansodan aikaan 1940-luvulla ojakurjenpolven siemeniä saapui maahamme saksalaisjoukkojen hevosten ja muulien tarpeisiin Keski-Euroopasta laivatun rehun joukossa. Ojakurjenpolvi kasvaa meillä myös alkuperäisenä, joskin harvinaisena eteläisimmässä ja kaakkoisimmassa osassa maatamme ojissa, kosteilla niityillä ja pensaikoissa. Jo Suomenlahden eteläpuolella se on hyvin yleinen ojanvarren koristus – nähtäväksi jää, yleistyykö se meilläkin ilmaston lämmetessä.

Kær Storkenæb

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie