Yleiskuvaus

Omalaatuisen näköinen, kirjava, suuren rastaan kokoinen, leveäsiipinen, pitkänokkainen ja töyhtöpäinen lintu. Siivet ja pyrstö mustavalkean kirjavat, pää ja rinta ruskeankeltaiset.
Koko

Noin närhen kokoinen, pituus 25–29 cm, siipien kärkiväli 44–48 cm, paino 70–85 g.
Pesä

Ontossa puussa, pöntössä, rakennusten kolossa. Pesämateriaalina kuivat korret ja lehdet, höyhenet, kuiva lehmänlanta.
Pesiminen

Munii touko–kesäkuussa 5–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 16–18 vrk. Poikaset lentokykyisiä 26–32 vrk:ssa. Pesinyt Suomessa tiettävästi 2 kertaa, Porin lähistöllä vuonna 1940 ja Varsinais-Suomen Pyhärannassa 2022 (nähtiin emo ruokkimassa kolmea poiklasta). Lähinnä Suomea pesii harvinaisena Virossa – muutamia kymmeniä pareja vuosittain.
Esiintyminen

Kulttuuriympäristön laji, jota tavataan meillä harvinaisesti (noin 100 havaintoa vuodessa).
Muutto

Päivämuuttaja. Lajia on havaittu Suomessa huhtikuusta alkaen joulukuun alkuun. Talvehtii Pohjois- ja Keski-Afrikassa.
Ravinto

Erityisesti lehmänlannassa elävät hyönteiset ja niiden toukat, myös muut selkärangattomat eläimet.
Ääni

Reviiriääni kauas kuuluva helmipöllömäinen ”pu-pu-pu”.

Harjalintu on omalaatuisen näköinen rastaan kokoinen lintu, jolla on mustan, valkoisen ja ruosteenkeltaisen kirjava puku. Harjalinnun pyöreäpäiset siivet ja pyrstö ovat mustavalkoiset, pää, kaula, hartiat, etuselkä ja vatsa ovat ruosteenkeltaiset. Päässä on ruosteenkeltainen ja mustapilkkuinen töyhtö, jota lintu voi nostaa pystyyn ja painaa kokoon viuhkan tavoin. Koivet ovat harmaat, nokka on mustahko ja silmän värikalvo ruskea.

Huomion kohteeksi jouduttuaan harjalintu kykenee tekemään taitavia katoamistemppuja ja voi olla ulkonäöstään huolimatta vaikea havaita. Heimonsa ainoa edustaja Euroopassa.

Hærfugl

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie