Yleiskuvaus

Hyvin pieni tiiralaji. Siivet pitkät ja kapeat. Siiveniskut erittäin nopeat.
Koko

Pituus 21–25 cm, siipien kärkiväli 41–47 cm, paino 47–63 g.
Pesä

Emon muovaama syvennys hiekalla tai soralla.
Pesiminen

Munii touko–kesäkuun vaihteessa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 28 vrk:ssa.
Esiintyminen

Harvinainen pesimälaji Perämeren alavilla rannoilla. Suomen kannaksi arvioitu 70 paria.
Muutto

Syysmuutto heinä–syyskuussa (marraskuussa), paluu toukokuun alkupuolelta lähtien. Talvialueet Afrikan länsirannikolla.
Ravinto

Pienet kalat ja pintavesien pienet selkärangattomat, syöksysukeltaa.
Ääni

Nenäsointinen ”knäk”.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Pikkutiira on hyvin pieni tiiralaji, jonka parhaat tuntomerkit ovat valkoinen otsa, musta päälaki ja keltainen mustakärkinen nokka. Selkäpuoli on vaaleanharmaa, siipien uloimmat sulat ovat mustat ja pyrstö on valkoinen ja matalasti halkoinen. Nuori pikkutiira on selkäpuolelta kellanharmaan ja mustankirjava, otsa on laajalti valkoinen ja päälaki mustaviiruisesti kellanruskea.

Pikkutiiran koivet ovat oranssinkeltaiset (vanha lintu) tai ruskehtavan keltaiset (nuori lintu). Nokka on mustakärkisesti keltainen (vanha lintu), keltatyvisesti ruskea (nuori lintu). Silmän värikalvo on tumma. Pikkutiira lentää nopein siiveniskuin, lähes kahlaajamaisesti.

Dværgterne

Taksonomi

Orden

Familie