Kasvumuoto
Monivuotinen varpu. Tiheitä, puolipallomaisia patjoja muodostava.
Korkeus
2–6 cm.
Kukka
Teriö säteittäinen, kermanvalkoinen, 1–2 cm leveä; terälehtiä 5, vastapuikeita, n. 1 cm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat yksittäin haarojen kärjissä.
Lehdet
Tyvellä tiheässä, ruodittomia, talvehtivia. Lapa tasasoukka–kapean vastapuikea, pyöreäkärkinen, ehytlaitainen, nahkea, jäykkä, kiiltävä.
Hedelmä
Pitkänomainen, n. 4 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Tunturipaljakoiden tuuliset ja kuivat lakitasanteet, paljaat soralaikut, kalliot.
Kukinta
Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Lapin kasvimaailma tarjoaa talvisaikaan retkeilijälle melko vähän nähtävää. Hiihtoreissullakin voi kuitenkin tutustua ainakin yhteen tunturikasviston edustajaan, ehkäpä kaikkein merkillisimpään. Uuvana kasvaa juuri siellä, mihin kulkija istahtaa kahvittelemaan ja ihailemaan jylhiä maisemia: paljakan lumettomilla harjanteilla ja tuulenpieksemillä. Harva kasvi kestää talvisten luonnonvoimien armoilla ilman lumisuojaa, valtaosin maa onkin paljaan soraikon peitossa. Uuvana on kuitenkin sopeutunut erinomaisesti ankariin olosuhteisiin: juuri tunkeutuu syvälle maahan ja ankkuroi kasvin tiukasti aloilleen. Varsi on lyhyt ja haarova, lehdet kovia, vahapeitteisiä ja tiiviisti toisiaan vasten painautuneina suojaavat vartta. Uuvanan lehdet ovat hyvin pitkäikäisiä, kuolleetkin lehdet imevät auringon lämpösäteilyä tuppaaseen ja vielä lahotessaan niiden muodostama karike jää uuvanan tyvelle ravinteiksi muuten karussa maassa. Tiiviin patjamainen kasvutapa on ainutlaatuinen kasvistossamme: koko kasvi on huippukaraistunut paakku, joka kestää äärimmäistäkin pakkasta ja kuivuutta. Kokeissa uuvana on selvinnyt hengissä altistuksesta jopa 58 asteen pakkaselle.

Uuvanan rakenteesta on hyötyä myös Lapin lyhyen kesän aikana. Paljakassa alati puhaltava tuuli on vaimein lähellä maanpintaa ja auringonpaiste riittää lämmittämään siellä olevan ohuen ilmakerroksen. Hyönteisetkin lentävät maanpinnan tuntumassa, joten kukkia ei kannata nostaa kovin korkealle. Pölyttäjiä liikkuu tunturissa vähän, joten uuvanan kukat ovat suuret ja näyttävät kasvin vaatimattomaan kokoon nähden. Siementuotannon varmistamiseen kannattaa panostaa, sillä uuvanan ei ole havaittu lisääntyvän lainkaan kasvullisesti. Pienet siemenet leviävät talvimyrskyissä ja keväisin sulamisvesien mukana, osa päätyy sopiville harjanteille, osa alas laaksoihin. Siemenet itävät tavallisesti vain paljaalla soralla tai muuten avoimella paikalla, yksittäinen uuvana saattaa löytää toki sopivan juurensijan vielä jostain alapaljakan kalliotörmältä. Uuvana kasvaa Lapin tuntureilla Pallasta ja Saariselkää myöten, eteläisimmiltä yksittäistuntureilta se puuttuu.

Fjeldpryd

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie