Alalajit
Rehualsikeapila (ssp. hybridum)
Rentoalsikeapila (ssp. elegans)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–50 cm. Varsi rento–lähes pysty, niukkahaarainen, kalju–yläosasta karvainen, uurteinen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, valkoinen–punertava, lopulta ruskea, 5–12 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alimmaisena kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, lähes kalju. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheän pallomainen ryhmä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät puikeita, tylppäkärkisiä, epätasaisia, nirhalaitaisia, täplättömiä. Korvakkeet ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
Hedelmä
Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
Kasvupaikka
Pellot, niityt, tienvarret, pientareet, joutomaat, niityt. Myös rehukasvi.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Alsikeapila on saanut nimensä Ruotsissa sijaitsevan Alsiken pitäjän mukaan, jossa Carl von Linné tutki lajia. Hän arveli, että kyseessä oli valkoapilan (T. repens) ja puna-apilan (T. pratense) risteymänä syntynyt uusi laji. Tästä puolestaan tulee alsikeapilan tieteellinen lajinimi hybridum, joka merkitsee risteymää. Alsikeapila on toki monilta ominaisuuksiltaan valko- ja puna-apilan väliltä, mutta ei kuitenkaan näiden risteymä vaan erillinen, oma lajinsa. Lajien väliltä löytyy onneksi selkeitä eroja niin rakenteessa kuin ekologiassakin. Valkoapilasta alsikeapilan erottaa mm. pystyn kasvutapansa avulla; valkoapila mataa maanmyötäisesti, alsikeapila on tavallisesti pystympi. Puna-apila poikkeaa alsikeapilasta aina selvästi karvaisen verhiönsä suhteen. Puna-apilan (ja usein myös valkoapilan) lehdyköissä on yleensä vaalea laikku, joka alsikeapilalta puuttuu. Alsikeapila vaatii puna-apilaa kosteamman kasvupaikan ja sietää ajoittaista tulvaakin. Se myös kukkii hieman myöhemmin kuin valko- tai puna-apila. Hyönteisten suorittama ristipölytys on monien muiden apiloiden tapaan välttämätön tälläkin lajille. Alsikeapilan teriöntorvi on kuitenkin lyhyempi kuin esimerkiksi puna-apilalla ja sen pölyttyminen onnistuu paremmin, koska lyhytkärsäisetkin hyönteiset yltävät kukan perälle. Kasvi tuottaakin yleensä runsaasti siemeniä. Ne ovat itämiskykyisiä heti kypsyttyään, mutta apiloille tyypilliseen tapaan hyvin kovakuorisina itävät yleensä vasta seuraavana keväänä.

Alsikeapilan pölytysbiologiaa ja siementuotantoa on tutkittu erityisellä mielenkiinnolla, sillä se on arvokas rehukasvi. Muiden hernekasvien tapaan alsikeapilankin juuristossa on juurinystyräbakteereita. Ne pysyvät sitomaan ilmakehän typpikaasua orgaanisiksi typpiyhdisteiksi kasvin käyttöön ja näin alsikeapila lannoittaa omaa kasvualustaansa. Vastavuoroisesti bakteerit saavat kasvilta yhteyttämistuotteita ravinnokseen.

Alsikeapila

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji