Samannäköisiä lajeja
Hilleri, Kärppä
Koko
Pienin näätäeläin, maailman pienin petonisäkäs. Pää 3–4,5 cm, pää ja ruumis 14–24 cm, häntä 3–5 cm, paino 35–120 g. Koiraat suurempia kuin naaraat. Koossa suurta alueellista vaihtelua.
Yleiskuvaus
Pitkä, ohut ruumis, lyhyet jalat. Kesäasussa pää ja selkäpuoli pähkinänruskeat, vatsa valkea, väriraja terävä. Talviturkki valkoinen. (Suomea etelämpänä, esim. Etelä-Ruotsissa tavattava alalaji, isolumikko (M. n. vulgaris) säilyttää turkin ruskeana talvellakin.) Suippo kuono, pienet silmät pään etuosassa, pyöreät korvat päälaella. Häntä keskimittainen, ohut (siinä ei ole mustaa kärkeä kuten kärpällä).
Liikkuminen
Luonteenomaista loikkimista; uhattuna pakenee nopeasti. Seisoo takajalkojensa varassa tutkiessaan ympäristöään. Liikkuu ketterästi maakäytävissä, ui, kiipeää.
Jäljet
Munanmuotoinen, viisi varvasta kaikissa käpälissä. Etukäpälät kantapää mukaan lukien 2–3 × 1–1,5 cm. Loikan pituus pariloikassa 20–50 cm, neliloikassa 30–70 cm.
Pesä
Yleensä käyttää muiden eläinten maanalaisia pesiä, jotka tavallisesti vuoraavat saaliseläinten karvoilla. Elinpiirissä useita pesiä ja lepopaikkoja.
Lisääntyminen
Keväästä kesään, tavallisesti yksi pesue vuodessa, mutta hyvinä jyrsijävuosina voi olla kaksi pesuetta. Poikasia 1–15 (tyypillisesti 4–6), syntyessään vaaleanpunaisia, sokeita ja kuuroja, paino 1,5–4,5 g. Valkean, untuvaisen turkin se saa 4 päivän ikäisenä. Vieroitetaan 3–4 viikon iässä, sukukypsä 3–4 kuukaudessa.
Äänet
Neljä perusääntä; korkeaa livertelyä kohdatessaan lajikumppaneitaan, sihinää häirittynä, lyhyitä kirkaisuja provosoituna, ja kimakka puolustuskiljahdus.
Ravinto
Lihansyöjä, erikoistunut jyrsijöihin ja pieniin lintuihin sekä linnunmuniin. Syö myös selkärangattomia. Lumikko pyydystää taitavasti pikkujyrsijöitä niiden käytävistä.
Jätökset
Pitkiä, n. 3–6 cm ja ohuita, sisältävät karvoja. Kuin kärpän jätökset, mutta pienempiä.
Uhanalaisuus
Rauhoitettu.

Lumikkoa tavataan koko Suomessa, etelässä runsaammin. Lumikolla on runsaasti alalajeja maantieteellisestä sijainnista riippuen. Suomessa ja esim. Pohjois-Ruotsissa tavattavat lumikot ovat ‘pikkulumikoita’ (M. nivalis nivalis). Eteläisessä Ruotsissa tavattava lumikko on selvästi isompi alalaji, ‘isolumikko’ (M. nivalis vulgaris). Koon lisäksi iso- ja pikkulumikon toinen erottava seikka on selkäpuolen väri; isolumikolla talvellakin ruskea.

Lumikko viihtyy monenlaisissa ympäristöissä edellyttäen, että niissä on riittävästi kasvipeitettä ja tarpeeksi saaliseläimiä tarjolla. Laji välttää kovin avoimia ympäristöjä. Lumikko on päiväeläin, jonka aktiivisuutta säätelee lämpötila ja ruoan saatavuus. Lumikon on syötävä säännöllisesti, joten saalisjaksot ja lepojaksot vuorottelevat. Lumikot eivät nuku talviunta, mutta voivat viettää suuren osan talvea lumen alla. Elinpiirin koko vaihtelee vuodenajan ja ruoan saatavuuden mukaan, tavallisesti se on 1–3 ha, koirailla suurempi kuin naarailla.

Lumikko

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji