Samannäköisiä lajeja

Kani, Rusakko
Koko

Keskikokoinen nisäkäs. Kallo n. 9 cm, pää ja ruumis 50–60 cm, häntä 4-8 cm, paino 2,5–3 kg (voi olla jopa 5 kg). Naaras suurempi kuin koiras.
Yleiskuvaus

Kesällä selkäpuolelta harmaanruskea, vatsapuolelta valkeahko, talvella kokonaan valkoinen. Pyöreähkö pää ja kuono, korvat mustakärkiset, pitkät (lyhyemmät kuin rusakolla, kanin korvat taas eivät ole mustakärkiset), päälaelta ylöspäin suuntautuneet. Raajat pitkät ja ohuet, takaraajat paljon eturaajoja pidemmät. Tupsumainen häntä kautta vuoden kokonaan valkoinen. Voi saavuttaa jopa 13 vuoden iän.
Liikkuminen

Kävelee, juoksee hyvin nopeasti (jopa 65 km:n tuntivauhtia), seisoo takajalkojensa varassa. Molemmat sukupuolet taistelevat potkimalla takajaloillaan tai nyrkkeilemällä etujaloillaan.
Jäljet

Etukäpälissä 5 varvasta, mutta sisimmästä varpaasta ei tavallisesti jää jälkeä, kynsien jäljet erottuvat selvästi, ja kovassa maassa voi jälkiä näkyäkin vain kynsistä. Pitkissä takakäpälissä neljä varvasta. Etukäpälien jälki 5–7 × 4 cm, takakäpälien 7–13 × 4 cm. Talvella jäljet ovat suuremmat paksumman karvapeitteen vuoksi. Vaikea erottaa rusakosta. Loikan pituus 0,4–1,2 m, pakenevalla jäniksellä jopa 3 m. Koska takaraajat ovat pidemmät, metsäjänis hyppää niillä tasajalkaa, mistä johtuen jälkirivissä etukäpälien (pienemmät) jäljet ovat peräkkäin ja takakäpälien vierekkäin.
Pesä

Epämääräisiä painaumia tiheässä kasvillisuudessa, joka kätkee eläimen hyvin, yleensä sellaisessa maastonkohdassa, josta hyvä tarkkailla ympäristöä. Talvella matala lumikuoppa. Joskus kaivaa matalan käytävän tai ottaa haltuunsa kanin käytävän.
Lisääntyminen

Lisääntymiskausi helmikuusta elokuuhun. Vuosittain 2–3 poikuetta, 1–8 (luonteenomaisesti 5) poikasta, paino 90–100 g, poikasilla heti syntyessään turkki ja silmät avoinna. Vieroitetaan n. 21 päivän iässä, sukukypsyys toisena vuonna.
Äänet

Naksuttelua, ahdistettuna kirkuu. Voivat rummuttaa maata takakäpälillään.
Ravinto

Kasvinsyöjä. Monenlaista kasviravintoa: heiniä, ruohoja, joskus viljaa. Talvella kanervaa, marjoja ja etenkin nuorten lehtipuiden kuorta.
Syömäjäljet

Hampaiden jälkiä nuorissa puissa. Mahdotonta erottaa rusakon tai kanin syömäjäljistä.
Jätökset

Pyöreähkö, halkaisijaltaan 1–2 cm:n papana, väri vaihtelee ruskeasta harmaaseen ja vihreähköön riippuen ravinnosta. Kuin rusakon papanat, suuremmat kuin kanin.

Metsäjänistä tavataan monenlaisissa ympäristöissä: niityillä, tunturien rinteillä, soilla, pelloilla, laidunmailla, metsissä. Lajia tavataan koko maassa, ja se on Suomen metsästetyin riistaeläin, n. 200.000 yksilöä vuosittain. Metsäjäniksen kanta on taantunut viimeisten 35 vuoden aikana (Etelä-Suomessa 70%, Pohjois-Suomessa kanta on säilynyt vakaana).

Metsäjänis on enimmäkseen hämärä- ja yöeläin, mutta liikkuu myös päivällä. Ei nuku talviunta. Reviirin laajuus 85–100 ha, voi vaeltaa pitkiä matkoja.

Metsäjänis

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji