Lajeja
Lahtikatka (Gammarus zaddachi), Lätäkkökatka (Gammarus duebeni), Pohjoiskatka (Gammarus oceanicus), Tiikerikatka (Gammarus tigrinus), Merikatka (Gammarus salinus) ja Gammarus locusta
Koko
4–20 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Leväkatkoja tavataan Itämerellä kuusi eri lajia, joista vain muutamaa Suomen merialueella yleisinä. Useimpia näistä lajeista on ilman mikroskooppia mahdotonta erottaa toisistaan, laji voidaan kuitenkin usein melko suurella varmuudella päätellä elinympäristönsä perusteella.
Leväkatkojen voimakkaasti sivuttain litistyneen ruumiin selkäpuoli on sileä, kolmessa takimmaisessa selkäkilvessä on takareunassa pieniä koholla olevia nystyjä, joissa on lajista riippuen eripituisia sukasia. Jokaisessa jaokkeessa on raajat. Leväkatkat ovat vihreitä, ruskeita tai kellanruskeita, silmät ovat munuaisen muotoiset ja mustat. Pienikokoisen (4–11 mm) tiikerikatkan selän keltaisten segmenttien keskellä olevat mustat raidat sekä tuntosarvien ja takaraajojen pitkät ja taipuisat karvoitukset ovat tämän lajin parhaita tuntomerkkejä.
Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto
Katkalajeilla on tärkeä rooli merenrannan ekosysteemissä koko Itämeren alueella. Ne laiduntavat tehokkaasti rantoja limottavia rihmaleviä ja ovat rakkolevävyöhykkeessä viihtyvien kalojen ja merilintujen tärkeä ravinnonlähde. Katkojen ravintoa ovat myös pieneliöt ja orgaaniset hiukkaset ja ne esiintyvät levien ja vesikasvien seassa usein hyvin runsaslukuisina.
Yleisimmät lajit ovat lahti- ja pohjoiskatka. Lätäkkökatka on erikoistunut elämään kalliorantojen lätäköissä, pohjoiskatka ja G. locusta vaativat yli 5 ‰ suolapitoisuutta ja merikatka elää syvemmissä vesissä. Tiikerikatka on alkuperältään pohjoisamerikkalainen murto- ja makeanveden laji, joka saapui Eurooppaan 1930-luvun alussa painolastivesien mukana. Suomen merialueella laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja Suomenlahdella vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa tiikerikatkoja löytyi satoja yksilöitä. Laji tuntuu menestyvän meillä hyvin, koska sen osuus katkayhteisössä oli paikoitellen jopa yli 90 prosenttia. Muista leväkatkalajeista poiketen tiikerikatka viihtyy myös kovilla pohjilla ja se pystyy keräämään ravintoa myös aktiivisesti saalistamalla.
Lisääntyminen
Leväkatkat lisääntyvät useita kertoja lisääntymisaikanaan, joka vaihtelee riippuen lajista. Naaras munii kerralla jopa satoja munia. Vain syksyllä kuoriutuva sukupolvi talvehtii. Elinkaari on 6–10 kuukautta.
Samannäköisiä lajeja
merivalkokatka, valkokatka

→ Lätäkkökatkan levinneisyystietoa (GBIF)

→ Pohjoiskatkan levinneisyystietoa (GBIF)

→ Tiikerikatkan levinneisyystietoa (GBIF)

→ Merikatkan levinneisyystietoa (GBIF)

→ Gammarus locusta-katkan levinneisyystietoa (GBIF)

Leväkatkat

Taksonomia

Luokka

Alaluokka

Lahko

Alalahko

Suku