Samannäköisiä lajeja

hopearuutana, ruutana, suutari
Koko

35–60 cm, 1–3 kg, suurimmillaan noin 20 kg (suurin Suomessa saatu karppi painoi 21,44 kg).
Ulkonäkö

Karpin ruumis on melko korkea ja pulska, ei kuitenkaan niin korkea kuin ruutanan järvimuodolla, jota karppi muuten muistuttaa. Karpin ruumiinmuoto on enemmän ruutanan lampityypin kaltainen, mutta käytännössä luonnonvesistä saatavat karpit ovat aina paljon kookkaampia, kuin alle 10 cm pituiseksi jäävä lampiruutana. Ruutanasta ja hopearuutanasta karpin erottaa myös pitkän selkäevän muoto, joka karpilla on teräväkulmainen, ruutanoilla pyöreäkulmaisempi. Karpin parhaita tuntomerkkejä ovat suupielissä olevat viiksisäikeet, joita on kaksi paria. Ylemmät viiksisäikeet ovat pienet ja huomaamattomat, alemmat pitkät ja näyttävät. Suutarilla ja törölläkin on viiksisäikeet, mutta ne voi erottaa karpista muiden tuntomerkkien perusteella; suutarin mm. lyhyen selkäevän ja hyvin pienien suomujen perusteella.
Karpista on suomujen – tai niiden puutteen – suhteen erilaisia muotoja. Tavallisin on suomukarppi, aivan tavanomaisen suomupeitteen omaava kala. Suomut ovat aika suuria, niitä on kylkiviivalla 33–40 kappaletta. Peilikarpilla suomuja on harvassa ja ne ovat suurentuneet kookkaiksi levyiksi. Rivikarpilla on tällaisia korkeita ja kapeita levyjä kyljessä säännöllinen rivi. Nahkakarpilta suomut puuttuvat kokonaan.
Väritys

Selkäpuoli ja evät ovat yleensä hyvin tummat ja kyljet kuparin- tai kullanhohtoiset.
Kutu

Kutee yleensä vasta yli 14-asteisessa vedessä, eivätkä karpin luonnonpoikaset ehdi meillä kasvaa kyllin suuriksi selvitäkseen ensimmäisestä talvestaan hengissä. Kaikki luonnonvesissämme uivat karpit on istutettu joko vuodenvanhoina tai kaksikesäisinä, n. 100–200 g painavina poikasina.
Ravinto

Pohjaeläimet (simpukat ja kotilot) ja myös kasvisravinto.
Levinneisyys ja elinympäristö

Karppia on istutettu moniin paikkoihin Suomessa. Hyvin se menestyy eteläisen Suomen rehevissä järvissä ja etelärannikolla, mutta muutamia pohjoisempiakin onnistuneita istutuksia on tehty. Elinolojensa suhteen karppi on sinänsä vaatimaton. Se kestää hapen vähäisyyttä ja happamoitumistakin. Lämmintä se kuitenkin kaipaa. Karppi elääkin pohjan tuntumassa ja talvet syvänteissä lähes syömättä ja liikkumatta.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut sisävesistöjen vieraslaji.

Karppi on maailman vanhin viljelyskala. Jo yli 2000 vuotta sitten tiedetään sitä viljellyn Kiinassa, ja roomalaiset toivat karpinkasvatuksen taidon Eurooppaan jo antiikin aikoina. Lammikkokasvatuksen myötä karppi on levinnyt myös luonnonvesiin laajasti. Meillä istutettavat karpit ovatkin ikivanhaa lammikkoviljelykantaa, ns. jalokarppeja. Meillä karppia on ajateltu rehevöitymään päässeiden vesien hoitokalaksi; se kun kasvaa paljon nopeammin kuin muut rehevää suosivat särkikalat – parhaimmillaan kilon vuodessa! – ja on myös herkullinen ruokakala. Ainakin kun muistaa elättää sitä lähdevedessä jonkin päivän ennen ruuaksi valmistusta.

Karppi

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji